Suomi tarvitsee ammatillisen aikuiskoulutuksen reformin myös työssä oleville työntekijöille, kun noin 100000 alle 30-vuotiasta on työelämässä peruskoulun varassa. Yhteiskunnan ohella työnantajien on panostettava työntekijöidensä koulutukseen ja hyvinvointiin. Palkkatukeen tulee hallitukselta lisää rahaa mutta työmarkkinajärjestöjen ratkaisut vaikuttavat erittäin paljon työllisyyteen.
Teksti: työryhmä Auror Kiseri, Ville Nevala, Laura Venäläinen
Kuvat: Jani Virtanen
SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja Lauri Ihalainen, 72, keräsi salin täyteen kiinnostuneita kuulijoita kuukauden kurssin viimeisellä viikolla.
– Kiljavalta on nostalgisia ja kivoja muistoja, kun 70-luvulla vedin täällä SAK:n nuorille viikon mittaisia kursseja yleisestä ay-tietoudesta. SAK:n kesäleirejä oli Siikarannassa ja Voionmaan opistolla, missä oli telttamajoitus ja luennot navetan vintillä. Työläisnuorisopäivät keräsivät 70-luvulla tuhansia nuoria koolle Tampereelle ja Jyväskylään. Se oli sitä Vanhan valtauksen jälkeistä aikaa. Myöhemmin puheenjohtajakaudella Kiljavalla pidettiin SAK:n valtuuston kokoukset kahdesti vuodessa ja siihen aikaan niissä oli kovia väittelyitä ja tiukkoja äänestyksiä, kertoi Ihalainen.
Lauri Ihalainen on Pihtiputaalta, soitti nuorena kitaraa Elämäjärven pojat –yhtyeessä, valmistui ja aloitti työt kirvesmiehenä 60-luvulla. Valittiin SDP:n nuorisoliiton piirisihteeriksi ja Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton liittoneuvoston puheenjohtajaksi 70-luvulla.
Opiskeli kaksi vuotta Työväen Akatemiassa ja osallistui ay-toiminnan peruskursseille Kiljavalla.
SAK:n nuorisosihteeri 1970-77, järjestösihteeri 1977-84, SAK:n sihteeri 1984-90 ja puheenjohtaja 1990-2009.
Kaksi kautta eduskunnassa SDP:n kansanedustajana 2011-2019 ja Kataisen-Stubbin hallituksen työministeri 2011-15.
Vaikka Ihalainen kertoo nykyään viettävänsä rauhallisia eläkepäiviä, niin kirjoittajat hieman epäilevät rauhallisuutta, koska ilman papereita ja PowerPointteja pidetty erittäin kiinnostava ja kysymysten katkoma kahden tunnin katsaus meneillään olevista työelämähankkeista, syksyn palkkaneuvotteluista, hallituksen työllisyystoimenpiteistä ja syyskuun budjettiriihestä sisälsi reaaliaikaisen tiedon kaikista tärkeistä ajankohtaisista hankkeista.
Ay-liikkeen tulevaisuudesta
Ay-liikkeen järjestäytymisaste Suomessa on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna korkea ja se on suuri vahvuus. Tärkeää on työehtosopimusten yleissitovuus ja sitä ovat vuosikymmeniä työnantajat yrittäneet poistaa. Yleissitovuus on kuitenkin sopimusjärjestelmän kivijalka ja jos siihen tulee reikiä ja sitovuus alkaa murtua, erot palkoissa ja työehdoissa lähtevät rajuun nousuun.
– Ay-liike on työn liikettä, ihmisten silmissä turvallisuusliike, mutta sen pitäisi olla entistä enemmän uudistusliike. Sopiva sanonta aiheesta on, että muutos täytyy tehdä ihmisille turvallisemmaksi kuin paikoillaan pysyminen, kuvailee Ihalainen ay-liikettä.
Ay-liikkeen täytyy olla kansainvälistyvässä maailmassa muutakin kuin paikoillaan pysyvä puolustustaisteluliike. Kyky ennakoida työelämän ja yhteiskunnan muutoksia ennakoivan edunvalvonnan nimissä on äärettömän tärkeää. Täytyy olla enemmän kuin reagointia siihen mitä tapahtunut, vaikka rooli arvojen puolustajana on myös tärkeä.
Ay-liikkeellä yleisesti on Ihalaisen mielestä kolme väylää, joiden kautta ajaa asettamiaan tavoitteita yhteiskunnassa. Tärkein niistä on olla sopijajärjestö. Toinen on olla yhteiskunnallinen etujärjestö suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin koskien työlakeja ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa. Kasvavassa määrin ammattijärjestö on myös kansainvälinen liike, sillä EU-tasolla tehtävillä päätöksillä on vaikutusta kansallisessa päätöksenteossa. Siksi ay-liikkeen täytyy olla yli kansallisten rajojen ulottuvaa yhteistyötä. Hänen mielestään ihanne, vaikkakaan ei välttämättä realistinen, olisi se, että kun kerran tavarat, pääomat ja palvelut liikkuvat yli kansallisten rajojen, niin pitäisikö työntekijöillä vastaavasti olla oikeus sopimiseen, yhteistyöhön ja tarvittaessa työtaisteluun yli kansallisten rajojen.
Työn merkityksestä ja murroksesta
Ihalainen näkee työn murroksen pohjimmiltaan mahdollisuutena, mutta riski on, etteivät kaikki pysy välttämättä mukana muutoksen ollessa niin nopeaa, vaativaa ja päivittäistä. Työllä on hänen mukaansa muitakin arvoja kuin olla toimeentulon lähde. Työn periaatteelliset merkitykset ovat osallisuus, johonkin kuuluminen, hyväksytyksi tuleminen ja asioihin vaikuttaminen. Työn arvot ovat syvemmät kuin keino tulla toimeen. Ihmisarvoa ei koskaan saa mitata työllä, se on jakamaton riippumatta siitä, onko ihminen työssä vai ei
Työelämän pirstoutumisen myötä on yhä haastavampaa toimia yhteisöllisesti, mikä on kuitenkin vahvasti osa ihmisten identiteettiä. Yksilöllisyyskin on tärkeää, mutta hyvä yksilöllisyys on yhteisöllisyyden sisällä, jotta ei tule itsekkyyttä. Työn ja muun elämän suhde on myös tärkeä. Sata vuotta sitten vuosityöaika Suomessa oli yli 3000 tuntia, nykyään se on alle 1700 tuntia. Tuottavuuden nousu on mahdollistanut työajan lyhentämisen ja se on edelleen kasvun tärkein moottori. Raja työn ja muun elämän välillä hämärtyy ja rajanveto näiden välillä on vaikeaa.
Ihalaisen mielestä toimivan työyhteisön huoneentauluun olisi hyvä ajatella seuraavat tavat toimia: Molemminpuolisen arvostuksen ilmapiiri, luottamus pääomana, yhteistyökykyisyys, tulevaisuuden firmat panostavat työntekijöiden hyvinvointiin ja perheystävällinen työnantaja pärjää paremmin. Kaikkein pahinta on, jos työntekijällä on turvaton ja tarpeeton olo, eikä ole vastavuoroisuutta. Olisi tärkeää, että ihmisen olisi mukava mennä töihin.
Keskimäärin suomalaiset aloittavat työuransa 21-vuotiaana ja lopettavat 62-vuotiaana. Työstä lähtöikää painavat alas työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvat, suurimpana ryhmänä nuoret mielenterveydellisistä syistä. Töissä ei jakseta tai ei riitä osaaminen, mutta samaan aikaan maassamme on 60000 osatyökykyistä, jotka haluaisivat tulla takaisin työelämään. Tämä on hallituksen suuria haasteita, löytää reitti työllistymiseen niin osatyökykyisille kuin myös iäkkäämmille, jotka eivät välttämättä jaksa nykyistä tiivistahtista työtä. Arvokasta tapaa tehdä töitä varttuneena on vaikea löytää, mutta työurien pidentämisen kannalta sellaisia pitäisi kehittää.
65% ihmisistä on edelleen kokoaikatyössä. Sama ihminen voi tehdä muutaman vuoden sisällä kokoaikatyötä, pätkätyötä, yksinyrittäjyyttä ja olla työttömänä. Siltoja työstä toiseen tulisi vahvistaa esimerkiksi sosiaaliturvauudistuksen kautta. Digitalisaation lisääntyessä työtä kuolee ja syntyy uudelleen eri aloille. Työ ei häviä, se muuttaa muotoaan ja irtoaa ajasta ja paikasta.
Työn muuttuessa ja teknologian kehittyessä ei voida tietää millaista työtä tulevaisuudessa on tarjolla. Sen takia Ihalaisen mielestä vankka yleissivistävä pohjakoulutus ja osaaminen ovat tärkeitä, jotta ihmiset voivat ottaa vastaan tulevaisuuden töitä. Sosiaaliset taidot ja kyky yhteistyöhön tulevat olemaan jatkossakin tärkeitä ammatillisten taitojen ohella. Tämän takia suurin reformi, jota Suomi tarvitsee, on ammatillisen aikuiskoulutuksen reformi, joka kattaa myös työssä olevat työntekijät. Suomessa on noin 100000 alle 30-vuotiasta työelämässä peruskoulun varassa. Yhteiskunnan ohella työnantajien on panostettava työntekijöidensä koulutukseen ja hyvinvointiin.
Peruskoulun varassa olevien nuorten työllisyysaste on 42%. Selvityksen mukaan pelkän peruskoulun käyneiden työurien pituus on keskimäärin 22-25 vuotta, kun keskimäärin työssä ollaan 37 vuotta. Jos nuori saa vähintään toisen asteen koulutuksen työura pitenee useammalla vuodella. Tämän vuoksi hallitusohjelmaan on kirjattu, että jokaiselle varmistetaan vähintään toisen asteen koulutus ja oppivelvollisuus nostetaan toiselle asteelle.
Aikuisväestön osaamisessa tärkeää on työllisyysrahaston kehittäminen, jotta se tukee työssä olevien ihmisten ammattipätevyyden vahvistamista ja lisäämistä. Nykyään Suomessa on mahdollista opiskella työttömyysturvalla, mutta tärkeää on tukea työelämässä olevien koulutusta, jotta he pysyvät muutoksessa mukana. Tähän nähdään vaihtoehtoina esimerkiksi työllisyysrahaston kehitys tai jonkinlainen koulutusseteli.
Työllisyysaste maassamme on tällä hetkellä 72 ja tavoitteena on nostaa se 75 prosenttiin. Se tarkoittaa sitä, että maassa täytyisi saada 60000 uutta työllistä 15-65 vuotiaiden joukossa. Tavoite on haastava, sillä työmarkkinoille pitäisi saada vaikeimmin työllistyvät ihmiset: maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset ja vammaiset. Tavoitteen saavuttaminen vaatii pitkiä putkia ja rahoitusta, sillä monella työ ei ala työpaikasta vaan itsetunnon kasvattamisesta, elämän perushallintataitojen opettelusta ja koulutuksesta. Vasta näiden jälkeen tulee mahdollinen työ. Jos työllisyysaste nousee prosentin, se tuo julkiseen talouteen noin miljardin lisää hyvää. Tämän takia työllisyysasteen nosto on hallituksen suuria hankkeita.
Hallitusten vaikutus työllisyyteen
Yhteiskunta luo puitteita yritysten kilpailukyvylle ja kansainvälistymiselle. Yhteiskuntahan vastaa ihmisten koulutuksesta ja sivistystasosta sekä luo infran, jossa yritykset voivat toimia, kertoo Ihalainen hallituksen mahdollisuuksista vaikuttaa työllisyyteen.
-Meillä on sellainen 10% takamatka kuljetuskustannuksien takia moniin Euroopan keskellä oleviin maihin verrattuna.
Infran täytyy olla hyvässä iskussa, jotta me voidaan pärjätä, toteaa Ihalainen.
Hallitus vaikuttaa myös investointiympäristöön verotuksen kautta. Tällä hetkellä meidän yritysverotuksemme on kilpailukykyinen, eikä sitä tarvitse lähteä laskemaan. Riskinä Euroopassa kuitenkin on, että eri maat alkavat kilpailla toisiaan hengiltä yritysveroalen kautta. Sen takia Euroopassa keskustellaan, voisiko yritysverolla olla jokin alaraja, jota mikään maa ei voisi alittaa, Ihalainen kertoo.
Ihalainen toteaa myös pitkäjänteisyyden ja ennustettavuuden olevan tärkeitä yritystoiminnalle. Yrityksen tulee pystyä luottamaan investointipäätöstä tehdessään, että olosuhteet yrityksen toiminnalle säilyvät.
Ihalainen vertaili nykyisen Rinteen hallituksen ja edellisten Sipilän ja Katainen-Stubb hallitusten työvoimapoliittisia päätöksiä. Katainen-Stubb hallituskausi oli todella haastava maailmantaloudesta johtuen. Niissäkin olosuhteissa tuloeroja kavennettiin, ei heikennetty työttömyysturvaa eikä työlainsäädäntöä.
Sipilän hallituksen iso muutos oli lähteä räväkästi yhteiskuntasopimuslinjalla liikkeelle, mihin sisältyi työajan pidentämis- ja pakkolakihankkeet ja takana vielä leikkuri, jolla tehdään lisäsäästöjä, jos sopimukseen ei päästä. Näiden hankkeiden kariuduttua tehtiin kilpailukykysopimus.
Rinteen hallitusohjelmaa rakennettaessa tehtiin kolmikantavalmistelun kunnianpalautus. Rinteen hallituksessa palkkaperusteihin, sosiaaliturvaan ja työlainsäädäntöön tehtävät muutokset valmistellaan aidosti kolmikantaisesti. Hallitusohjelmaan on myös kirjattu, että hallitus haluaa tehdä kolmikantayhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa myös työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.
Rinteen hallitus haluaa tehdä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tuloerojen kaventamiseen tähtäävää politiikkaa. Panostukset ovat alkuvaiheessa suuria.
Budjettiriihi
Lauri Ihalainen avasi kuulijoille, mitä päätöksiä tulevassa budjettiriihessä tehdään. Hänen mukaansa pysyvien tulojen ja menojen korista otetaan miljardi käyttöön. Tällä parannetaan perusturvaa, lopetetaan eläkkeiden indeksijäädytys, kehitetään työlupaprosessia, panostetaan tutkimukseen ja tuotantokehitykseen, luonnonsuojeluun, perusväylänpitoon ja sote-palveluiden kehittämiseen. Kuntien valtionosuuksiin tulee 1,1 miljardia lisää.
Työllisyysmäärärahoja lisätään palkkatukeen, työvoimapalveluiden resursseja lisätään ja osatyökykyisten paluuta työhön helpotetaan. Työllisyyden osalta hallituksen tärkeimmät päätökset tehdään ensi keväänä ja toimenpiteet osuvat seuraavaan budjettiin. Työmarkkinajärjestöjen ratkaisut vaikuttavat erittäin paljon kasvuun, työllisyyteen ja ennustettavuuteen, millä tavalla ratkaisut tukevat kasvua ja työllisyyttä. Päätökset eivät ole helppoja, mutta eiväthän ne ole sitä koskaan, arvioi Ihalainen.
Ansiotuloverotus kevenee pieni- ja keskituloisilla yhteensä 200 milj. euroa. Veropuolella on tulossa myös kiristyksiä. Tupakkavero nousee asteittain, virvoitusjuomien verotus kovenee ja kovasti keskustelua aiheuttanut liikennepolttoaineiden verotus nousee 1.8. 2020 alkaen. Asuntolainojen korkovähennystä jatketaan, kotitalousvähennyksiin tulee uusi enimmäiskatto ja solidaarisuusvero säilytetään. Budjettiriihestä ei pitäisi tulla suuria yllätyksiä ja parannuksia tehdään oikeudenmukaisuuden silmälasit päässä.