Teksti: Teija Multas
Kuva: Jani Virtanen
Elämme vuotta 2030 hieman erilaisessa Suomessa. Suomen Yrittäjät on saanut tahtonsa läpi ja yleissitovuutta ei enää ole. Jokainen työntekijä sopii paikallisesti omat työehtonsa.
KK-lehden toimittaja pääsi seuraamaan erään kuljetusliikkeen työhaastattelua. Luottamusmiestä ei ole ja työntekijöiden henkilöstöedustaja on omistajan sisko.
Vuonna 2030 johtajan toimistossa
Huomenta ja tervetuloa. Töihin olisit tulossa?
Töitä tosiaan tulin kyselemään.
Meillä onkin täällä mukava työporukka. Ollaan vähän kuin yhtä suurta perhettä. Pojat tykkäävät olla töissä. Välillä vapaa-aikanakin näyttävät tuolla pesevän kuorma-autoja. Millainen sun työkokemus on?
Reilu kakskymmentä vuotta on tullu rattia käännettyä. Mites teillä toi palkkapuoli?
Kyllähän sulla näyttää tota kokemusta olevan. Tota, meillä on totuttu maksamaan kympin tunti kaikille.
Mitä? Mä oon aina saanu ainakin sen viistoista.
Eiku kato se on tasa-arvosempaa kaikille. On se käyny pojille ihan hyvin. Ei ne oo valittanu. Sen verran noista työajoista, että pojat on tullu tähän tallille kuudeksi ja päivää lopetellaan sitten kun kaikki keikat on heitetty. Joskus saattaa mennä vähän pidempään, mutta joskus voi päästä jo kolmen neljän aikoihin. Kyllä niitä keikkoja voi olla viikonloppuisinkin, mutta niitä ei voi etukäteen ennustaa.
Eli täällä ei oo vakituisia työaikoja?
Meillä pojat on tottunu joustamaan.
Miten tuo työterveyshuolto?
No, ei meillä varsinaista sopparia minkään firman kanssa ole, että terkkariin sitten vaan. Onhan noi pojat palkattomia vapaitakin ottanu, kun flunssa on vähän vaivannu.
Musta kyllä tuntuu, että tossa naapurifirmassa taitavat maksaa ainakin sen vitosen enemmän tunnissa palkkaa. Ehkä tää ei oo muutenkaan ihan mun paikka. Näkemiin!
Kato ei sota yhtä miestä kaipaa. Meille kun tulee näitä työnhakijoita ovista ja ikkunoista. Toivottavasti ei enää nähdä!!
Ja takaisin vuoteen 2019
Mitä jos tämä olisi totta? Kysymyksiä ja ajatuksia tilanne ainakin herättää. Työnhaku olisi turvatonta ja ehkä jopa pelottavaa. Mitä jos olet oman alasi vankka ammattilainen. Tiedät, että olet hyvä työssäsi ja tunnollinen työntekijä muutenkin. Jos et omaa hyvää ulosantia tai olet vaikka vain niin ujo, ettet yksinkertaisesti pysty neuvottelemaan itsellesi kilpailukykyistä työsopimusta ja palkkaa. Jäät yksin, koska sinulla ei ole turvanasi luottamusmiestä, joka liiton edustajana pitää puoliasi. Vaikka saisit töitä, ne saatetaan jakaa pärstäkertoimen mukaan. Jos et ole työnantajan suosikki tai pyydät lisiä maksettavaksi, niin jäät ilman hyviä keikkoja. Aina löytyy joku, joka tekee halvemmalla. Ehkä työnantaja painostaa tekemään ylipitkiä tai jopa laittomia päiviä. Saisitko ylitöistä mitään korvauksia? Entä sairausajan palkkaa?
Uhkakuvia, joiden suuntaan meitä ollaan kovaa vauhtia viemässä. Jos liittojen jäsenmäärät laskevat ja yleissitovuus katoaa, näiden uhkakuvien toteutuminen on lähempänä kuin arvaammekaan.
Mitä pitää tehdä, että ammattiliitojen edunvalvonta toimii jatkossakin?
Miten saamme nuoret ymmärtämään ammattiliittojen ja edunvalvonnan edut ja tärkeyden?
Miten liittojen viestit saadaan perille ja julkisuuskuva myönteisemmäksi eli vastaamaan paremmin todellisuutta?
Miten vanhat jäsenet pidetään liiton aktiiveina?
Kaikkien mielestä jotain on tehtävä ja nopeasti, mutta mitä?