Teksti: Peter Lammenranta,
Kuvat: Jani Virtanen, EK.fi
Suomessa on paljon puhuttu siitä, tarvitaanko tänne enemmän työperäistä maahanmuuttoa, ja pitäisikö tarvehankinnasta luopua. Vuosina 2015-2017 Suomeen tuli EU:n ulkopuolelta 22512 kappaletta uutta työperäistä oleskelulupahakemusta, joista myönteisen päätöksen sai 17957 kappaletta. Näistä suurin osa eli 72.9 prosenttia tuli Ukrainasta, Intiasta, Venäjältä ja Kiinasta.
Työperäisen oleskeluluvan jatkohakemuksia tuli samaan aikaan 22742 kappaletta, joista myönteisen päätöksen sai 21257 kappaletta. Näistäkin hakemuksista suurin osa eli 73.6 prosenttia tuli Venäjältä, Intiasta, Kiinasta ja Ukrainasta.
EU:n sisältä rekisteröityi Suomeen samaan aikaan 15583 työntekijää, joista yli kolmannes tuli Virosta.
Suomen työllisyystilanne on vastaavana aikana parantunut ja työvoiman määrä pitkän aikavälin vaihteluista riippumatta pysynyt suunnilleen samana lievästä laskusta huolimatta.
Saamme jatkuvasti kuulla siitä, että eläkekustannukset nousevat, jonka takia työvoiman tarve lisääntyy, mikä on mielenkiintoista koska 60 vuotta täyttäneiden määrä on lähtenyt alenemaan vuodesta 2008 lähtien. Tämä tulee vaikuttamaan eläkekustannuksiin laskevasti lähivuosikymmeninä, kun niinsanotut suuret ikäluokat poistuvat eläkejärjestelmän piiristä. Toisaalta yli 70 vuotta täyttäneiden määrä on ollut kasvussa koko 2000-luvun, mikä ei kuitenkaan poissulje sitä, että tulevina vuosina valtion eläkemenot tulevat pienenemään ikäluokkien laskun myötä.
Onko meillä todella tarvetta tuoda työvoimaa EU:n ulkopuolelta?
Vuoden 2017 lopussa Suomessa oli 296496 työtöntä ja 41600 avointa työpaikkaa, vuonna 2018 määrä oli 49400, eli ilman uusia työpaikkoja ei pystytä työllistämään edes suomalaisia työttömiä, saati sitten työperäisiä maahanmuuttajia. Pitää kuitenkin muistaa, että eduskunta on se instanssi, jonka tehtävä on huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista, ja siitä että tehdystä työstä saatavalla palkalla tulee toimeen. Koska tosiasia on, ettei matalapalkka-alalle riitä kotimaista työvoimaa, ellei saada muutoksia joko palkkoihin tai nykyiseen tukijärjestelmään, joka ei suosi työn vastaanottamista ilman tulojen tipahtamista. Eli tästä voisi vetää johtopäätöksen, ettei kannata lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska se tulisi suuntautumaan matalapalkka-alalle ja sen takia lisäämään sosiaalietuuksien hakijamäärää ja sitä kautta valtion kestävyysvajetta.
Lisäksi tukijärjestelmää pitäisi kehittää siihen suuntaan, että väestönkasvu saataisiin nousemaan, esimerkiksi ensimmäisen ja toisen lapsen lapsilisiä nostamalla, ja äitiysvapaan taloudelliset menetykset korvaamalla.
SAK ja EK eri mieltä työperäisestä maahanmuutosta
Selvitettäessä työelämän mielipiteitä SAK haluaa hallituksen luovan erillisen työperäisen maahanmuuton ohjelman, jonka avulla pystyttäisiin huolehtimaan, että muualta tulleet työntekijät saavat myös työehtosopimusten mukaisen palkan ja työllistyvät varmasti. Myöskään saatavuusharkinnasta ei tulisi luopua ja työolojen sekä työehtosopimusten noudattamisen valvontaa pitäisi lisätä.
EK:n kantana taas on, että työikäisten määrä on lähtenyt laskuun ja hallituksen pitäisi ottaa työperäinen maahanmuutto yhdeksi vaihtoehdoksi työikäisen väestön lisäämiseksi. Toisaalta vuosien 2012-2018 työvoimaa tarkasteltaessa ei ole havaittavissa kovin suuria muutoksia työvoiman määrässä. Vastoin EK:n kantaa työvoima on kasvanut 50000 henkilöllä näiden vuosien aikana, eikä siten tue EK:n näkemystä.
Kaiken tämän tiedon valossa jokainen voi itse päätellä onko meillä tarvetta poistaa saatavuusharkinta ja lisätä työperäistä maahanmuuttoa?
Tilastoja tutkimalla sille ei löydy mitään järkevää perustetta, paitsi jos hallitus ei lähde tukemaan tämänhetkisen väestön perhekokojen kasvattamista ja tukijärjestelmän muutosta, millä saataisiin työllisyysastetta ja työvoiman määrää nostettua pitkällä aikavälillä. Toimiin pitäisi ryhtyä nopeasti.
