Teksti: Jaana Huurros
Kuvat: Saara Nieminen
Opiskelijat (O): Miten näet, jos käy niin epäonnisesti, että vaikka kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset muodostavat seuraavan hallituksen. Onko ay-liikkeellä mahdollisuus vielä selvitä siitä?
Päivi Uljas (P): No, mun mielestäni ay-liikkeellä on mahdollista selvitä siitä, koska se selvisi Lapuan liikkeen ajasta, jolloin kaikki johtajat pantiin vankilaan. Musta tuntuu, ettei aivan näin huonosti sentään käy. Siis mä en nyt puhu ammattiyhdistysjohtajista vaan mä puhun pääluottamusmiehistä ja kentän miehistä.
Meillähän on nyt työttömyys- ja sosiaaliturva hyvin pirstaleinen ja huono. Miten siitä sitten rakentaa uusi? Mä uskon tai toivon vielä oikeistolaisempaa hallitusta, jolloin mahdollisesti vanhan pirstaleista syntyy jotain uutta, joka on vielä jotakin parempaa. Usein näinhän käy. Mutta mä en myöskään sulje pois sitä mahdollisuutta, että tulee hallitus, missä on sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto mukana. Mikä on melkein yhtä huono vaihtoehto. Meillähän on kokemusta.
Kyllähän ammattiyhdistysliikkeen voima on kentässä. Kenttähän ei koskaan voi olla väärässä. Vaikea kuvitella, että näin tapahtuisi. Olenko mä ainoa, joka on sitä mieltä, ettei ay-liike romahda, vaikka tulisi oikeistolainen hallitus? Luokasta kuului myöntyvää hyväksyntää ja jotkut nyökyttelivät päätään.
O: Mä en usko, että ammattiyhdistykset tällaisen kaltaisena enää säilyy. Silloin lähtee yleissitovuudet ensimmäisenä.
P: Joka ikinen ihminen saa tehdä työtä pienemmillä palkoilla kuin yleissitovuus on. Me emme kykene ammattiyhdistysliikkeenä estämään sitä. Eikö näin ole?
Fazerilla on ”kutsutaan tarvittaessa työntekijöitä” -järjestelmä, jota on yritetty oikeudessa estää, mutta niin kauan kuin löytyy halukkaita tähän, sitä on mahdoton purkaa. Järjestelmä on vähän paremmin säännöstelty kuin normaali 0-sopimus, mutta suunnilleen sellainen.
Laman aikana kaverit saivat työpaikan luvattuaan, etteivät ota ylityökorvauksia. Meni kaksi vuotta ja he hakivat ylityökorvauksia oikeusteitse. Siellä oli muutama kiva työnantaja, jotka kysyivät minulta, pitääkö maksaa. Vastasin, että parempi kun maksat. Yhdelle työntekijälle sorvattiin sellainen välikorvaus ja sitten hän haki työsuojelupiiristä loput.
Työelämä on jo polarisoitunut vähän liikaa. Vanhat herrat, vanhat bolsevikit, vanhat sosiaalidemokraatit sanovat, että tilanne kasvattaa aina uudet johtajat. Mä en näe, että näin historiallisen ja kokeneen työväenliikkeen näin voimakas organisaatio olisi puhallettavissa, mutta huonoja aikoa on siis ollut. Ajatelkaa sitä tilannetta, kun jäsenmääräoli 15% ja oli kaksi liittoa. Tästäkin huolimatta saimme koko sosiaaliuudistuksen läpi. Miten sen nyt pari kokoomuslaista tai keskustalaista romuttaisi. Sehän on ihmisten aivoissa, jos he haluavat taistella.
Jos Saarioisten väki pysyy kasassa ja pitää sosiaaliturvansa joka kerran, kun tulee rikkomuksia, niin te joka kerta toimitte taitavasti ja viisaasti uhkailemalla ja panette persettä penkkiin vain hyvin vähän, mutta sitäkin tehokkaammin. Silloin teidän työehtoja ei huononneta ja Saarioisten johtajien kannalta on viisasta, että muutkin joutuvat maksamaan.
Yleissitovuudessa hyödynnetään kapitalismin kilpailuolosuhdetta.
Se ettei teitä sanota irti, jos te vaaditte mitä teille kuuluu, jolloin teidän pitää miettiä tässä uudessa tilanteessa, että mitä te teette, kun ensimmäistä uhataan. Teidän täytyy luoda jäsenille turvallisuuden tunne, ettei heitä irtisanota. Teidän täytyy puolustaa ensimmäistä pienen talon ammattiyhdistysaktiivia ja mennä lakkoon. Sehän on uusi tilanne, mutta eihän se ole mitään mitä ei olisi ennen ollut.
Yleissitovuus tuli vuonna 1970. Sitä ennen leipomoissa jouduttiin keräämään n. 500 johtajan allekirjoitukset joka kerta, kun tehtiin uusi TES, koska he eivät kuuluneet työnantajaliittoon. Ruotsissa ei ole yleissitovaa työehtosopimusta.
O: Siellä on työnantajalla pienempi direktio-oikeus.
P: Niin, mutta tämä on minusta aivan selvää, että tilanne on vaikea ja te joudutte kovempien haasteiden eteen. Mutta miksi te ette niistä selviäisi.?
O: Sen takia, kun peruskouluissa on jo opetussuunnitelmissa tämmöinen yrittäjäkasvatus tosi voimakkaasti, että itse ”olet oman onnesi seppä”-tyylisesti. Pelkään tämän syövän ay-liikkeen solidaarisuutta. Lisäksi julkisuudessa ihannoidaan esim. 15-vuotiasta poikaa, joka pesee autoja”
P: On sellainen vanha sanonta, että nuorella miehellä on posket punaiset ja sydän valkoinen. Vanhemmalla työmiehellä on sydän punainen ja posket valkoiset. Kyllähän se on tietysti elämän kokemus, mitä siellä tehtaissa saadaan. Välillä nuoret ovat paljon radikaalimpia kuin vanhat.
Jounin porukka esimerkiksi. Mä muistan, kun ne tuli valtaan Helsingin meijeri ja juusto-osastolla. He olivat kaikki n. 20-vuotiaita ja hyvin tiukkoja. Sanotaan, että ihmisen sukupolven kokemus syntyy, kun ihminen on 17-vuotias. On eri lailla radikaaleja sukupolvia. Meillä ei tällä hetkellä Helsingin leipureissa ole paljoakaan nuorta väkeä, kun taas timpureissa on valtavasti nuorta väkeä. Sekin vaihtelee alueittain.
Kaikki ay-toiminta vaatii suurta luovuutta. Siinä täytyy aina yrittää löytää ratkaisu: millä löydetään tasapaino, mihin ihmiset ovat valmiita ja miten se selitetään jäsenille. Miten uhraukset minimoidaan? Miten mahdollisimman pienillä uhrauksilla saadaan mahdollisimman iso palo, pelotevoima työnantajalle? Miten väen yhtenäisyys säilytetään? Kaikki tämä on oikeasti paljon vaativampaa kuin mitä oikeasti ymmärretään.
Kaikilla työpaikoilla ei ole tilastollisesti todennäköistä, että sieltä löytyisi joku niin lahjakas ihminen kuin pääluottamusmiehen tulisi olla. Useimmilta työpaikoilta sellainen kuitenkin löytyy.
Kyllä mä oletan, että me selviämme siitä.
O: Tai toivottavasti ei tarvitsisi edes koittaa.
P: Niin, en tiedä. Historian tutkija ei ole mikään ennustaja. Mutta niin kuin sanottu. Mä en hetkeäkään epäile, etteikö siitä selvittäisi. Toisaalta taas kovat ajat vaativat kovempia otteita.
O: Historia toistaa itseään. Niinhän sä sanoit tossa aikaisemmin.
P: Niin, kyllä vastaliikkeet lähtevät yleensä siinä vaiheessa, kun niitä tarvitaan. Työmarkkinat ovat niin sirpaloituneet. Hegemoniavaatimus ei ole samansuuntainen kaikilla ja se kyllä estää vastaliikkeen voimaa.
O: Onko sulla mitään näkemystä siihen, millä saataisiin ay-liikkeen aaltoliike loppumaan, että se pysyisi jossain tietyssä asennossa?
P: Ei, sitä mulla kyllä ei ole. Se on kai ihan mahdoton ajatus.
Yleisesti luennoitaessa tai tutkittaessa ay-liikettä unohdetaan siinä toimivat taloudelliset lainalaisuudet ja ihmiset, eivätkä ne kulje yhtenäisten, samojen kaavojen mukaan. Kapitalismi toimii hyvin tarkkaan sillä, että se minimoi kustannuksia. Ja sitten meillä on vielä ihmiset, jotka elävät ainoaa elämäänsä ja toivovat esimieheltään, että tämä hymyilisi heille ja sanoisi päivää. Tämän vuoksi he joutuvat tarkkaan miettimään, mitä he uskaltavat tehdä. Eivätkä nämä kaksi ilmiötä ole yhteismitallisia vaan me eletään siinä välissä, jossa toisaalta on kustannusten minimointi, hyvin tiukka leikkauslinja. Tämä kulkee omaa logiikkaansa. Lisäksi me yritämme järjestää elintasoa sellaisille ihmisille, jotka eivät elä tässä pyörässä ja näiden yhtälö on epäsymmetrinen, jos näin voidaan sanoa.
Toisaalta taas ay-liike ei ole kait kuollut missään. Ei edes pahimmissakaan terrorien oloissa. Meille ei kait ole vielä kenellekään laitettu tikkuja kynsien alle.
O: Lähetetty Siperiaan.
O: Itelle tuli mieleen, kun koneistuminen ja automatisaatio on muuttanut työnkuvaa, ihmisillä on vapaa-aika lisääntynyt, haetaan nautintoja, hyvää oloa ja hemmottelua itselle. Myös työnkuva muuttuu sitä kautta, että sille alalle myös tarvitaan porukkaa. Toisaalta tämä taas pakottaa ihmisiä yrittäjiksi, pakkoyrittäjiksi. Ilman minkään näköistä sosiaaliturvaa siinä vaiheessa, jos Arimo ei tulekaan mulle hierottavaksi, niin siinä vaiheessa mä en syökään huomenna. Kuitenkin, kun hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee varoja, millä toimia ja koko ajan oikeisto haluaa särkeä avustuslinkit. Mistä me saadaan minimi toimeentulotuki siinä vaiheessa, kun ois tarve. Oisko siinä kansalaispalkka oikea ratkaisu ja miten me päästään taas kiinni alustatalouteen. – Voltin kuskit toimittavat soppaa, mutta heillä ei ole minkään näköisiä työsuhteita olemassa, ei minkään näköisiä terveydenhuoltoa
P: Ensin mä sanon, että työväenliikkeen tulisi vaatia pienyrittäjille, etenkin itsensä työllistäville sama työttömyysturva ja eläkejärjestelmä. Pienyrittäjä maksaa isompia eläkemaksuja ja saa pienemmän eläkkeen. Työnantajat keinottelevat tällä. Tämä on sama mm. journalisteilla ja monilla itsensätyöllistäjillä, etteivät he uskalla pyytää samaa kuin vakituisessa työsuhteessa olevat. He jättävät maksamatta itselleen nämä maksut. Näiden avulla syntyy taas kilpailutilanne, jolloin työnantajan kannattaa ottaa itsensä työllistäjä. Tämä tilanne tulisi katkaista. Luomalla yksi yhtenäinen sosiaalivakuutus. Mieluiten ansiosidonnaisen suuruinen, joka on syyperusteinen. Mä kannatan sitä.
Tämä uudempi ilmiö sitten. Me ollaan tultu niistä oloista, jolloin rakennustyöläiset olivat talvet työttöminä ja heillä ei ollut minkäänlaista työttömyysturvaa taikka työeläkettä tai muuta. Satamamiehet menivät satamaan ja heidät joko huudettiin töihin tai ei. Tämä on meidän menneisyyttä, josta on selvitty. Se on ikuinen kiertokulku, kun lainsäädäntö mahdollistaa jonkun kiertotien, jossa jollekin voidaan maksaa vähemmän. Ja sitä kokeillaan aikansa. Aina ammattiyhdistysliike on tähän puuttunut, kun tällaista on jatkunut aikansa. Nyt syvän laman aikana tilanne on päässyt aika pahaksi.
Niin kuin meillä elintarvikeliitossa edellisen lakon aikana. Alettiin lakkoon ja tavoitteena oli puolustaa uusia ja ajaa nuorten asiaa. Työnantaja tarjosi talossa 10 tai oliko se 15 vuotta olleille uuden palkka ryhmittelyn ja 100 € lisää palkkaa. Jokaisen luottamusmiehen turvahan on juuri nämä ihmiset. No, menepä sanomaan näille, joille olisi tulossa satanen lisää, että hylätään tämä tarjous. Työnantajien taktiikka on myös sellainen, että se kykenee myös ostamaan väkeä. Se kykenee ostamaan niitä, jotka ovat kaikkein välttämättömimpiä ja rakentaa erimielisyyksiä rivien välille. Kyllä mä tällaisissa tilanteissa katselin pääluottamusmiehiä, jotka olivat juuri näitä 10 vuotta talossa olleita, jotka myöskin saivat satasen lisää palkkaa. Mitä siinä teet? Hyväksyt sopimuksen, joka ei vieläkään paranna uusien asemaa. Tämä on niin vaikeeta, mutta se tekee siitä myös sellaista, että me saadaan aina myös parhaimmat pojat ja tytöt ja ay-liikkeeseen.
O: Meillä on laivaliikenteessä tuet lähtenyt pois ja laivat lähteneet Ruotsiin.
P: Onko Ruotsissa huonompi työehtosopimus?
O: Ei se ole silleen, mutta eläkkeisiin se vaikuttaa aika paljon.
P: Mä kuulin, että oloja huononnettiin sillä verukkeella, että pelättiin eläkkeiden menevän.
O: Onko tämä kaikki vain sattuman kauppaa vai onko tämä herrojen suunnittelua, kaikki nämä asiat mitä tässä on nyt tapahtunut, kaikki Kikyt, pakolaisuus ja työvoiman vapaa liikkuvuus Eu:n myötä ja työnantajien oma työttömyyskassa siis kaikki, mikä vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeen vahvuuteen sekä siihen mihin suuntaan palkat ovat menossa, eritysesti matalapalkka-aloilla?
P: Jo 1990-luvulla työväenliikkeessä nähtiin, että jos meillä on hirmu hyvä palkkataso, niin silloin menee tuotanto kilpailukykysyistä. Ilman muuta työnantajien edellytyksenä ja pyrkimyksenä on laskea palkkoja, koska silloin he saavat enemmän voittoa Se on silloin ihan Win-Win tilanne.
Ilman muuta heillä on tavoitteena päästä eroon yleissitovasta työehtosopimuksesta. Ulkoistamiset ja yrittäjäksi pakottamiset ovat osa sitä, että lisätään työvoiman tarjontaa, jotta ihmiset eivät uskalla tapella.
Totta kai. Eihän kapitalismissa ajatella sillä lailla, vaan siellä on maailman parhaat laskijat, jotka katsoo millä lailla tässä toimitaan.
Meillä on kauhean paljon vilpittömiä ihmisiä, joilla on syvä oikeudenmukaisuus ja vois ajatella, ettei me voiteta, mutta useimmiten me voitetaan. Ja se johtuu siitä, että yhteiskunnan kannalta on järkevämpää huolehtia asioista järjestyneesti ja pahin kilpailu saadaan pois. Siinä käydään kovaa matsia. Kyllä se on tiedossa.
Sitten tämä vapaa maahanmuutto, jossa työvoima tavarat ja raha liikkuu. Me luettiin siitä edellisestä vapaakauppavaiheesta. Siitä on kirjoitettu hirveän paljon klassikoita kuten Suuri murros, Karl Polanyi. Maailmanlaajuinen kilpailu todella tuhoaa, mutta vastaliike on aina tullut. On ikävä sanoa, että ensimmäinen vapaakaupan vastaliike oli ensimmäinen maailmansota. Sosialistinen maailmanleiri, palkkaliikkeet, järjestäytynyt ay- ja työväenliike Euroopassa emmekä me ole lähelläkään niitä oloja, joissa silloin oltiin. Me ollaan paljon hajotettukin rakentaessamme tätä yhteiskuntaa. Mä sanoisin, että on hyvä olla vähän luokkavalppautta, kuten ennen vanhaan olisi sanottu. On hyvä nähdä, vaikka johtajat ovat kivoja, niin heillä on eri pyrkimys kuin meillä. Heidän tavoitteensa on saada voittoa. Ja heidän mielestään voitto syntyy sillä, että me teemme töitä halvemmalla. Tämä on hyvä ymmärtää, koska tästä lähtökohdasta on hyvä lähteä rakentamaan taktiikkaa, millä saada heidät maksamaan meille paremmin. Sillä, että lyödään perseet penkkiin, että tehdään työtä tehokkaammin, että ollaan ovelampia, mutta kyllä se on nähtävä, että siinä on kaksi erilaista logiikkaa. Yhdet pyrkivät parempaan elämään, jossa voi pitää koiran ja omakotitalon ja elää kivasti ja toiset pyrkivät maksimoimaan voiton tämän kaverin kustannuksella. Tässä sitten vähän niin kuin neuvokkuus ratkaisee. Meitä on enemmän ja me voidaan lopettaa tuottaminen. Ei tätä toki unohtaa kannata. Eikä tämä tarkoita sitä, että nyt ruvetaan nurisemaan työnantajille tai heittelemään kiviä.
Ja on myös yhteisiä etuja kuten työterveys, järkevä tuotannon suunnittelu, se, että jokainen ihminen haluaa tehdä mielekästä ja kivaa työtä. Ja se on osa meidän työtä eikä se ole pelkkää taistelua vaan se on myös yhdessä kehittämistä ja se on yhtä tärkeä osa.
O: Trumpissa on hyvää, että se kaatoi TTIP-vapaakauppasopimusneuvottelut. Vapaakaupasta olen jostain lehdestä lukenut, että Nestle haastoi jonkun maanomistajan oikeuteen sillä, että se keräsi sadevettä omilta mailtaan, koska Nestlen pohjavesivarannot kulki maiden alla.
P: Onhan nämä vaarallisia, mutta on ne ennenkin kaatuneet. Siis USA:ssa näähän ei ollut pelkästään maahanmuuttovastaisia liikkeitä vaan suunnilleen 1900 oli molemmin puolin hirveen voimakkaita antitrustiliikkeitä. Ja silloin Amerikkaan laadittiin antitrusti-lainsäädäntö, joka oli hirveän tiukka. Se syntyi vastaliikkeenä silloisten rosvoparonien rosvoamiselle. Ne pystyivät saamaan sen aikaiseksi silloin ilman nettiä ja sosiaalista mediaa. Se oli hirveän voimakas lainsäädäntö ja se eteni vielä niin, että ennen toista maailmansotaa syntyi New Deal-liikehdintä, jolloin Yhdysvalloissa tuli paremmat sosiaaliturvat. Kaikki se oli vastaliikettä maahanmuuttovastaisuuteen. Historia ei koskaan mene vain yhteen suuntaan vaan se menee tällä lailla näin. Yritetään löytää hiljaisia muutoksia, mitä on ja seurata oman väen toiveita, niin sitä paremmin ay-liike voi.
Kukaan ei oikein ole tajunnut mitä on tapahtunut meillä pääkaupunkiseudulla, kun jengi on pantu kaksi-kolmivuorotyöhön. Heillä ei ole varaa enää asua Helsingissä, vaan he ostavat tältä etäisyydeltä vanhoja taloja ja kunnostaa niitä. Eikä ole julkista liikennettä ja ne joutuvat ostamaan kaksi autoa. Vaikka on aika hyvätkin palkat niin ihmiset ovat aika lirissä. Arjen pyörittäminen on hirveän vaikeata, kun isä ja äiti on kumpikin vuorotyössä. Tämä on sellainen muutos, johon ei näytä olevan juuri mitään vastausta. Tänne Kiljavalle ei pääse kuin arkisin bussilla eikä edes monella bussilla. Tällaisia muutoksia pitää seurata, mitä ihmisille tapahtuu.
Siis idea siitä, ettei voida enää palata sikoihin ja perunamaihin. Meidän on pidettävä yllä urbaania yhteiskuntaa. hyvinvointivaltio on tulevaisuutta. Ilman sitä päädytään katujengien pyörittämään systeemiin.
KUN SUOMI PUNASTUI: talonpoikaisesta yhteiskunnasta hyvinvointivaltioksi
Tekijä: Uljas Päivi
Kustantaja: Into-Kustannus Oy
Vuosi: 2008
Käänne kohti hyvinvointivaltiota toteutui Suomessa hyvin dramaattisessa tapahtumasarjassa, vanhan taloudellisen ja poliittisen eliitin tiukasta vastustuksesta huolimatta. Vanha eliitti hävisi vuonna 1953 aloittamansa vyörytyksen, jonka tavoitteena oli palauttaa 1930-luvun sosiaalimenojen ””yövartijatalous””. Vyörytystä seurannut vastaliike toi näkyviin puolueiden sisäiset konfliktit ja ryhmitti puolueiden väliset voimasuhteet uudelleen. Poliittisen eliitin sisäinen solidaarisuus särkyi. Erityisen voimakkaana myllerrys iski sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja se hajosi. Prosessi, jonka seurauksena sosiaalivaltio alkoi vihdoin kehittyä, oli niin raju ja kärjekäs, että se muutti suhteen kansainvälisen politiikan ydinkysymyksiin, tuotti uutta yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa ja uudenlaiset yhteiskunnalliset voimasuhteet. Kirja kuvaa myös sitä, miten 1950 alkanut maaltamuutto ja suuri rakennemuutos vaikuttivat ihmisten elämään ja miten he pyrkivät uudessa tilanteessa löytämään parempia ratkaisuja itselle en ja yhteisölleen. Kirjan teksti pohjautuu Päivi Uljaksen tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön. Teoksen valokuvista valtaosa on Kansan Uutisten legendaarisen jo edesmenneen lehtikuvaajan Yrjö Lintusen ottamia.
Taistelu sosiaaliturvasta ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957-1963
Tekijä: Uljas, Päivi
Kustantaja: Like, Suomen rauhanpuolustajat
Vuosi: 2005
Kirja kutsuu lukijan tutustumaan siihen kiehtovaan tapahtumasarjaan, jonka seurauksena useimmilla meistä on turvanaan lähes kahden miljoonan vanhan markan vararahasto työttömyyden, sairauden ja vanhuuden varalta – eräänlainen miljoonaoptio./nSuuret sosiaaliturvauudistukset ovat olleet työväenliikkeen ohjelmassa jo Forssan kokouksesta 1903 lähtien. Niitä vaadittiin, lupailtiin ja jarruteltiin vuosien ja vuosikymmenten ajan. Lopulta kaikki keskeiset uudistukset – työttömyysturvajärjestelmä, työeläkejärjestelmä, sairausvakuutuslaki ja lisäksi 40-tuntinen työviikko – syntyivät viiden vuoden sisällä. Lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa vuosien 1960-1965 välisenä aikana. Kirja pureutuu 60-luvun tapahtumien tulkintaan ajanjakson yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta vasten erityisesti ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta. Ketkä tai mitkä voimat saivat aikaan suuret sosiaaliturvauudistukset? Minkälainen keskinäissuhde oli maaltamuutolla ja ulkoparlamentaarisella vaikuttamisella? Minkälaiset välittömät poliittiset tekijät ja tapahtumat vaikuttivat sosiaaliturvan puolesta tapahtuvaan ammattiyhdistysten liikehdintään tai sen puuttumiseen? Kirjassa etsitään salapoliisin lailla ””syyllistä”” kysymällä motiivin ja tilaisuuden perään.
HYVINVOINTIVALTION LÄPIMURTO
Tekijä: Uljas Päivi
Kustantaja: Into-Kustannus Oy
Vuosi: 2012
Miten suomalainen hyvinvointivaltio synnytettiin? Päivi Uljaksen tutkimus pienviljelyhegemonian rapautumisen, kansalaisliikehdinnän ja poliittisen murroksen keskinäisistä suhteista 1950-luvun loppuvuosina muuttaa kuvaa Suomen lähimenneisyydestä.Poikkeuksellisen nopea ja voimakas rakennemuutos, vuosien 1956-1963 ulkoparlamentaarinen kansalaisliikehdintä, eduskunnan vasemmistoenemmistö vuosina 1958-1962 sekä hyvinvointivaltiokehityksen alkaminen osuvat Suomessa samoihin aikoihin. Miten nämä prosessit liittyivät toisiinsa?Tässä tutkimuksessa kuvataan noin tuhannen ammattiyhdistysliikkeen jäsenen haastatteluaineiston avulla, kuinka puolittaisen omavaraistalouden ja pienviljelyn elinvoimaisuuden ehtyminen käynnisti yhteiskunnassa poliittisen kuohunnan ja uuden etsinnän vaiheen.Prosessi oli niin kiihkeä, että se mursi vanhan taloudellisen ja poliittisen eliitin valtaan perustuneen konsensuksen ja hajotti useimmat puolueet. Kun ihmiset irtautuivat maaseudun yhteisöistä ja muuttivat kaupunkiin, syntyi tarve luoda uudenlaisia turvaverkkoja. 1950-luvun loppu oli ammattiyhdistysliikkeen vahvistumisen aikaa, ja voittoja saavuttiin hitaalla ja pitkäjänteisellä työllä.Suomen muutos köyhästä kehitysmaasta suhteellisen vauraaksi yhteiskunnaksi on kiitetty menestystarina. Päivi Uljaksen tutkimus osoittaa, että suomalaisen sosiaaliturvan kehittyminen ei ollut ylhäältä päin johdettu prosessi, vaan kansalaisten taistelun tulos.Päivi Uljas on hilpeän 60-luvun kasvatti, 70-luvun yhteiskunnallinen militantti, ay-toimihenkilö, kansalaisliikkeiden aktivisti. Nyttemmin myös historiantutkija ja jokseenkin sovinnainen vanha rouva, joka hoitaa puutarhaansa, laittaa mielellään ruokaa ja lukee kehnoja dekkareita. Lievästi ylipainoinen ja kovin puhelias. Päivi Uljaksen teos Kun Suomi punastui (KSL ja INTO Kustannus, 2010) on yltänyt jo toiseen painokseen.
