Teksti: Aapo Niemi
Kuvat: Aapo Niemi ja kuvapalvelut
Vuonna 2009 aloitettiin EU:n ja Kanadan väliset CETA-vapaakauppasopimusneuvottelut. CETA-neuvottelut etenivät melkoisessa mediapimennossa EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP-vapaakauppasopimusneuvotteluiden vieden suurimman huomion. Donald Trumpin voitettua Yhdysvaltojen presidentinvaalit TTIP-neuvottelut kuitenkin keskeytettiin.
Vaikka TTIP- ja CETA-sopimuksissa on eroja, monia samoja huolia esitettiin. Vapaakauppasopimusten perusajatuksena on vähentää mekaanisia kaupan esteitä eri maiden välillä, esimerkiksi alentaen ja poistaen tullimaksuja. Varsinkin sopimuksessa esiintyvä investointisuoja-mekanismi herätti kuitenkin laajaa vastustusta etenkin Euroopassa.
Investointisuojaan vedoten monikansalliset yritykset voisivat haastaa valtioita välimiestuomioistuimeen, jos he kokevat paikallisen lainsäädännön heikentävän heidän voitontekoaan nyt tai tulevaisuudessa. Kyseinen välimiestuomioistuin olisi oikeusjärjestelmän ulkopuolinen elin ja kansallisen lainsäädännön ulkopuolella. Kriitikoiden tulkintojen mukaan kansainväliset yritykset ja sijoittajat voisivat haastaa valtioita välimiestuomioistuimeen, vaikka lainsäädäntö ei välttämättä olisi edes syrjivää. Ja jo pelkkä uhka joutua äärimmäisen kalliiseen välimiesoikeuteen, voi johtaa paineeseen olla tekemättä tarvittavia päätöksiä ja tarvittavaa sääntelyä. Oikeus välimiesoikeuteen haastamiseen olisi myös pelkästään kansainvälisten yritysten oikeus. Valtiot eivät voisi tätä haasteoikeutta käyttää.
Kriitikot ovat esittäneet pelkoja, että yritysten ja sijoittajien intressit asetetaan ihmisten ja ympäristön edelle luonnon ja esimerkiksi pohjavesialueiden kaupallistamisen vuoksi. Nämä pelot eivät ole turhia.
Romaniassa tehtiin päätös suojella historiallisen kaivoskylän alueen kulttuuri- ja luontoarvoja, jolloin Kanadalainen kaivosyhtiö vaati investointisuojalausekkeeseen vedoten yli kahden miljardin euron korvauksia.
Suomessa australialainen kaivosyhtiö haastoi Kuusamon kunnan hallinto-oikeuteen päätöksestä suojella Rukan ainutlaatuista luontoa kieltämällä kaivostoiminta alueella.
Yhdysvalloissa Nestle on estänyt maanomistajaa keräämästä sadevettä talteen omilla maillaan, koska Nestlen omistama pohjavesialue virtaa alla.
Ristiriitoja CETA:n hyödyistä
CETA-sopimusta on puolustettu viennin kasvulla, uusilla työpaikoilla ja työntekijöiden aseman parantumisella. Nämä arviot ovat kuitenkin erittäin varovaisia eikä niiden toteutumisesta ole takeita. Esimerkiksi USA:n ja Meksikon välisessä vanhassa NAFTA-vapaakauppasopimuksessa luvattiin täsmälleen samoja asioita. USA:aan luvattiin satojatuhansia työpaikkoja, mutta todellisuudessa niitä katosi saman verran. Myös Meksikossa työpaikat vähenivät ja lisäksi työntekijöiden asema heikkeni.
CETA-sopimusta on kuitenkin saatu paremmaksi neuvotteluiden kuluessa, etenkin kansainvälisten järjestöjen, kuten kansainvälisen ay-liikkeen, ansiosta. Itävallan teollisuusliiton PROGE:n kv-vastaava Gerhard Riess on yksi aktiivisista CETA-kriitikoista. Hänen mielestään parannukset ovat valitettavasti enemmänkin hyviä periaatteita, sillä niiden laiminlyönneistä seuraavat sanktiot ovat mitättömän pienet, jos niitä on ollenkaan. Myös Riess kohdistaa suurimman kritiikkinsä ja pelkonsa investointisuojaan.
Myös virallisemmat tahot ovat esittäneet voimakasta kritiikkiä, etenkin investointisuojaa kohtaan. Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioidenvaliokunta esitti, ettei CETA-sopimusta ratifioitaisi, sillä sen seuraukset työllisyyteen olisivat negatiiviset, tuloerot kasvaisivat entisestään ja tulot siirtyisivät entistä enemmän työntekijöiltä omistajille. Samaa mieltä on myös Riess. Hänen mukaansa CETA-sopimus tulee alentamaan palkkoja tulevaisuudessa, eikä taloudellinen hyöty ulotu kuin ylimmälle tasolle. Hän myös muistuttaa, että CETA-sopimuksen avulla Yhdysvaltalaiset yritykset, joilla on toimipisteitä Kanadassa, saavat takaoven Euroopan vapaakauppamarkkinoille.
101 oikeustieteen professoria 24 maasta allekirjoittivat 17.10 2016 julkilausuman, jossa vetosivat päättäjiin, ettei investointisuojaa otettaisi osaksi vapaakauppasopimusta.
Suomen näkökulma CETA:n uhkiin ja mahdollisuuksiin
Vaikka kansainvälisellä ay-liikkeellä on ollut suuri rooli vapaakauppasopimusten kritisoinnissa ja kehittämisessä, Suomessa neuvottelut saivat ristiriitaisen vastaanoton. Esimerkiksi kaikki työntekijöiden keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava suhtautuivat aluksi myönteisesti vapaakauppasopimuksiin. Neuvotteluiden edetessä kriittisemmät äänet myös Suomessa saivat enemmän tilaa. Esimerkiksi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Suomen Elintarviketyöläistenliitto SEL ovat vastustaneet vapaakauppasopimuksia ja nyt myös koko SAK:n kanta on muuttunut kielteiseksi.
Suomessa poliittista kritiikkiä on tullut eniten vihreiltä ja vasemmistoliitolta. Varsinkin vasemmistoliitto on kritisoinut koko neuvottelumenetelmää läpinäkymättömäksi. Alkuun neuvottelut ja niiden perusasiakirjat olivat tiukkaan salattuja eikä niihin päässyt perehtymään kuin harvat ja valitut. Suomessakaan ei aluksi asiakirjoihin päässyt tutustumaan kuin kourallinen kansanedustajia rajatun ajan. Sittemmin tehtiin eduskunnassa päätös, että salattuun huoneeseen on pääsy kaikilla kansanedustajilla. Huoneeseen ei saanut viedä mitään digitaalisia tallennusvälineitä.
Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Hanna Sarkkinen on ollut yksi CETA-sopimuksen aktiivisimmista kriitikoista. Kysyin hänen näkemyksiään CETA-sopimuksen eduista ja haitoista.
Sarkkinen olisi toivonut huomattavasti avoimempaa neuvotteluilmapiiriä, etenkin kun kyseessä on CETA-sopimuksen kaltainen laaja-alainen sekasopimus. Sarkkisen mielestä Euroopan komission olisi pitänyt hyväksyttää neuvottelumandaatti kaikissa jäsenmaissa ennen neuvotteluja, eikä niiden jälkeen, kuten nyt. Kansallisten parlamenttien lisäksi pitäisi kuulla myös laajasti eri sidosryhmiä ja Euroopan parlamentin tulisi olla mukana mandaatin muotoilussa.
Myös Sarkkisen mielestä CETA-sopimuksen suurimmat uhat löytyvät investointisuojasta. Vaikka investointisuojan välimiestuomioistuimen sijasta päädyttiin pysyvään investointituomioistuimeen, niin edelleen kanneoikeus on pelkästään yrityksillä. Sarkkinen ei löydä syitä miksei investointiriitoja voitaisi selvitellä kansallisissa menettelyissä, kun kyse on kuitenkin valtioista ja liittoumista, joissa on toimivat oikeusjärjestelmät. Siirtämällä hallinto- ja tuomioistuinratkaisujen päätösvalta ulkomaiselle yksityisoikeudelliselle lainkäyttöelimelle, rajattaisiin kansallista toimivaltaa tavalla, jonka laajuutta on vaikea etukäteen arvioida.
Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen tulkitsee (US 8.11.2017) investointisuojaa mutkattomammaksi. Hänen mukaansa investointisuoja koskisi pelkästään selkeää kansallista syrjintää, eikä esimerkiksi kansallisten lakien ja määräyksien tiukentamista, vaikka ne haittaisivat yritystoimintaa.
Sarkkinen ja Riess eivät jaa Mykkäsen huolettomuutta. Kummankin mielestä jo pelkkä yritysten yksipuolinen kanneoikeus antaa yrityksille tilaisuuden painostaa lakien valmistelijoita, joiden on otettava huomioon menettelyn mahdolliset kustannukset. Tämän voi tulkita kaventavan demokraattista vallankäyttöä ja tästä on lukuisia kansainvälisiä esimerkkejä. Esimerkiksi Suomessakin pinnalla olevalla kaivostoimialalla, jossa toimipaikkoja on suhteellisen vähän, voidaan helposti argumentoida syrjivän lainsäädännön puolesta, vaikkei se sitä todellisesti olisikaan.
Suuri ongelma on myös sanktiointi. Kun tulleja ja sijoittajien oikeuksia koskevat pykälät ovat sitovia ja sanktioituja, jää kestävän kehityksen edistäminen julkilausumantasolle. Esimerkiksi ympäristönsuojelua ja työelämäoikeuksia koskevat tavoitteet ovat vain hienoja periaatteita, ilman selkeää sanktioitijärjestelmää.
Sarkkisen toiveena olisi koko inventointisuojan hautaaminen. Mutta jos ja kun se näyttää sinne jäävän, hän toivosi siihen liitettävän kanneoikeudet myös valtioille ja järjestöille. Tällöin pystyttäisiin paremmin puolustamaan myös kestävän kehityksen arvoja. Näiden kestävän kehityksen ja työelämää koskevien julkilausumien sanktioitiin pitäisi kehittää selkeä ja kunnollinen järjestelmä.
Vasemmistoliittoa huolettavat myös Suomen löyhä kaivoslaki ja CETA:n yhdistelmä. Tästä vasemmistoliitto, Sarkkisen johdolla, lähestyivät hallitusta kirjallisella kysymyksellä. Elinkeinoministeri Mika Lintilän vastaukset eivät kuitenkaan vasemmistoliittoa vakuuttaneet.
Hallitus oli kyllä teettänyt selvityksen Suomen kaivoslaista, mutta selvityksen tekijöiksi oli valittu vain yksi asianajotoimisto, sekin on erikoistunut nimenomaan kaivosyritysten edustamiseen. Asianajotoimisto Boreliuksen selvityksen mukaan, Suomen kaivoslakiin ei ole tarvetta tehdä muutoksia. Vasemmistoliiton mielestä selvityksessä on tarkisteltu varsin suppeasti huolenaiheita esimerkiksi verotuksen ja ympäristösuojelun muutosten suhteen.
CETA:n tämän hetkinen tilanne
CETA-sopimus tuli tullimaksujen osalta käyttöön syyskuussa 2017, mutta tullakseen täysimääräisesti käyttöön, pitää kaikkien EU-maiden ratifioida se. Useat maat, Suomi mukaan lukien, ovat sopimuksen ratifioineet.
Joissain maissa on kuitenkin toinen ääni kellossa. Esimerkiksi Italian oikeistopopulistinen varapääministeri Luigi Di Maio on ilmoittanut Italian hallituksen äänestävän sopimuksen ratifiointia vastaan.
Tulevaisuus näyttää CETA:n lopullisen kohtalon ja miten se EU.ssa ja Kanadassa vaikuttamaan. Sarkkinen huomioi kansainvälisten järjestöjen, kuten kansainvälisen ay-liikkeen tärkeän roolin, vapaakauppasopimusten ehtojen parantumisessa. Tähän on tarvetta myös jatkossa, sillä USA:n ja EU:n väliset TTIP-neuvottelut ovat jälleen käynnistyneet. Aiemmin EU on ilmoittanut solmivansa vapaakauppasopimuksia vain Pariisin ilmastosopimusta noudattavien maiden kanssa, mutta ilmeisesti Donald Trumpin uhkaukset nostaa eurooppalaisten tuontiautojen tullit 20 prosenttiin ovat tehonneet, sillä EU on vähin äänin luopunut tästä periaatteestaan USA:n kohdalla. Näin jälleen kerran näyttää siltä, että ympäristö- ja sosiaalisetperiaatteet haudataan talouden alttarilla.
