Teksti: Laura Venäläinen Kuvat: Laura Venäläinen, Jani Virtanen
Työntekijänä olen oppinut, että sivistysvaltiossa työsopimukseni perusehdot on sovittu puolestani liiton kautta työehtosopimuksella. Paremmin voi toki aina työntekijä itse neuvotella, mutta pohjalla oleva työehtosopimus turvaa omaan työhöni sovitun minimin kaikille riippumatta heidän neuvottelukyvyistään. Täysin yllätyksenä tulikin tieto, että samalle alalle saattaa olla useampia työehtosopimuksia, ja työnantaja voi näistä sitten valita mitä noudattaa. Eihän sen näin pitäisi mennä, vai pitäisikö?
Olen työkseni jakanut postia toistakymmentä vuotta niin polkupyörällä tuulessa ja tuiskussa kuin kesähelteen lämmittämällä autollakin. Työni ei ole koskaan ollut parhaiten palkattua, mutta aiemmin joustava työaika ja kohtuullinen työmäärä korvasi palkkapussin keveyden. Tästä on pikku hiljaa työtahtia kiristämällä ja toistuvia yt-neuvotteluita pitämällä luovuttu. Nyt työtä on jatkuvasti enemmän kuin jäljelle jääneet ehtivät tehdä eikä kenelläkään tunnu olevan tietoa, miten asia pitäisi korjata.
Syksy 2019 toi julkisuuteen työnantajani uuden idean: työehtoshoppailun. Posti- ja Logistiikka-alan Unioni oli meitä edunvalvojia jo aiemmin varoitellut tästä mahdollisuudesta, mutta yleiseen keskusteluun asia nousi vasta Postin ilmoittaessa siirtävänsä 700 pakettilajittelijaa Teollisuusliiton sopimuksen piiriin. Tämä olisi tarkoittanut työntekijöiden palkkojen putoamista 30-50% työntekijästä riippuen. Liitto järjesti nopealla aikataululla postikeskuksissa lakon, jonka seurauksena omistajaohjaus puuttui peliin ja siirto halvempaan sopimukseen laitettiin jäihin. 31.10.2019 päättyy nykyinen PAU:n tes ja silloin nähdään, minkä sopimuksen piirissä työt Postissa jatkuvat eri työntekijöillä.
Itse en voi tässä vaiheessa kuin veikkailla tulevaa. Postin sanomalehdenjakajat siirrettiin jo 2017-2018 halvempaan Teollisuusliiton sopimukseen ja kuorma-autonkuljettajat siirretään 1.11.2019 AKT:n sopimuksen alle. Jos postinjakajat halpuutetaan seuraavalla tes-kierroksella lakkaa Posti- ja Logistiikka-alan Unioni käytännössä olemassa. Samalla katoaa myös edunvalvonta työpaikoilla. Itse en päätöksiin juuri voi vaikuttaa vaikka ne mahdollisesti suuresti omaa elämääni muuttavatkin. Oma talouteni ei kestä palkan puolittumista, mutta en silti ole oikeutettu mahdollisiin valtion tarjoamiin sosiaalitukiin. Keskusteluihin on noussut ajatus siitä, että jatkossa puuttuva osuus palkasta haettaisiin sosiaalitoimistosta. Moni asiasta puhuva ei tunnu ymmärtävän, etteivät nämä tuet ole mitään automaatteja vaan vaativat aina erillistä hakemista eivätkä kaikki ole niihin oikeutettuja. Ikävä tosiasia on, että yhteiskunnan mielestä yksinelävä tulee toimeen tonnilla kuussa.
Lehdet ovat täynnä taulukoita Postin toimitusjohtajan palkkakehityksestä ja mahdollisia alennusprosentteja postilaisten palkoista. Juurikaan ei ole näkynyt ammattiliittojen kannanottoja siitä, miksi tällainen on mahdollista? Miten olemme tulleet tilanteeseen, että samaan työhön on olemassa useampi työehtosopimus, jonka työnantaja voi ottaa käyttöön vain työnantajaliittoa vaihtamalla? Tilanne on työntekijän kannalta surullinen sillä tämä on täysin laillista toimintaa, eikä vaadi kuin ilmoituksen työntekijälle 6 viikkoa ennen sopimuksen vaihtumista. Monelle on mahdotonta siinä ajassa etsiä uusi työpaikka. Miksi siis ammattiliitot ovat neuvotelleet keskenään kilpailevia sopimuksia, joissa ehdot ovat selkeästi toisia huonommat? Jäsenmääräänsä kasvattamiseksi?
Itse en usko, että liiton jäsenmäärä kasvaa, jos työntekijöitä shoppaillaan liitosta toiseen työehtosopimusten perusteella. Jos joudun hyväksymään työehdot, jotka romuttavat oman henkilökohtaisen elämäni pohjan, en ole kovin innokas liittymään sellaisista neuvotelleen liiton jäseneksi. Todennäköisesti voittaja tässä tilanteessa on siis YTK, joka ei ay-liikkeen tulevaisuuden kannalta ole hyvä asia. Kun jäsenmäärät liitoissa vähenevät, vähenee myös mahdollisuus saada äänensä kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Tilanteessa, jossa työnantajat ottavat työläisensä sieltä mistä halvimmalla saavat, pitäisi liittojen ennemminkin tiivistää rivejään, yhtenäistää sopimuksiaan ja toimia yhteistyössä, eikä kilpailla keskenään polkemalla työehtoja. Ainakin jos tahtovat, että jatkossakin on jäseniä joita edustaa.
