Teksti: Marko Nevalainen, kuva: Jani Virtanen
Aamun ensimmäistä kahvikupillista ryystäen tavailen uutisia, silmät vielä puoliummessa. Otsikot vilisevät hiljalleen ohi.
UPM aikoo sulkea paperikoneen Raumalla, yt:t käyntiin, vähennystarve 179 henkilöä.
Rakennusyhtiö Lehto aloittaa yt-neuvottelut, jopa 150 vähennetään.
Nokian Renkaat aikoo vähentää henkilöstöä Nokialla. Arvioitu henkilöstön vähennystarve on noin 50 henkilöä.
Pankkikonserni Aktia aloittaa yt-neuvottelut, joiden ennakoidaan johtavan enintään 110 työntekijän irtisanomiseen tai osa-aikaistamiseen.
Markkinatalous jyllää, osakkeiden omistajat kiittävät, mutta kasvaako talous. Kelaan puhelimen näytöltä seuraavan sivullisen näkyviin. Jälleen tämä surumielinen kansa saa uutta aihetta kyyneliin.
Uudenkaupungin autotehtaalle on tarvittu tuhansia uusia työntekijöitä viime vuosina. Tavoitteena on lomauttaa henkilöstöä enintään 90 päiväksi.
Stora Enso aloittaa yt-neuvottelut Anjalan paperitehtaalla, aikoo lomauttaa tehtaan kaikki 300 työntekijää.
Stora Enson kunnossapitoyhtiö aloittaa yt-neuvottelut Oulun tehtaalla, enintään 50 joutuu lähtemään.
Stora Enson Imatran tehtaiden yt-neuvottelut on saatu päätökseen – Työt loppuvat 55:ltä ihmiseltä.
Irtisanomisia, lomautuksia, lopettamisia. Näinkö se työllisyys saadaan uuteen nousuun. Kun työmarkkinasyksy alkoi, neuvotteluista veikataan vaikeita ja kiky-sopimuksen purku puhuttaa, niin olisikohan lopettamis-, irtisanomis- ja lomautusilmoitusten ajoitus työnantajapuolen ensiveto alkaville neuvotteluille.
Onkohan noissa yrityksissä pulaa tilauksista, vai halutaanko, kuten viime vuosina on ollut tapana, vähentää työntekijöiden aiheuttamia kiinteitä kuluja ottamatta kuitenkaan huomioon jäljelle jääneiden työkuorman kasvua ja sen aiheuttamia ongelmia. Väistämättä mieleen tulee muutaman viikon takaisen otsikon aihe, jossa todettiin lähes neljäsosan työikäisistä kokevan työuupumuksen oireita. Mutta mitä sitten, kuluyksikön voi aina vaihtaa, jos tuottavuus kärsii.
Onneksemme tilanne ei ole lainkaan niin lohduton, miltä äkkiseltään vaikuttaa. Uusin hallituksemme on osoittanut tarmokkuutta jo heti ensiaskelista lähtien. Ensin ministerien erityisavustajien määrä tuplattiin ja valtiosihteereitä palkattiin neljä kertaa enemmän. Ministereitäkin saatiin pari lisää. Vanhustenhuoltoon tarvitaan 4000 hoitajaa, kun hoitajamitoitus nostetaan 0,7 hoidettavaa kohden. Tähän ei Rinteen ilmoituksen mukaan ole tällä vaalikaudella rahaa, mutta tuhatta hoitajaa lupaillaan. TE-keskuksille luvataan lisää väkeä työllistämistoimien tehostamiseksi ja palkkatukeen tulee lisää rahaa.
Syksyn otsikot näyttävät siltä, että Rinteen hallitus saa juosta lailla aropupun työllisyysasioissa pitääkseen luvut edes nykytasolla.