Teksti ja kuva: Aapo Niemi
Sipilän hallituksella on ollut selkeitä missioita hallituskaudellaan. Yksi suurimmista on ollut ay-liikkeen vaikutusvallan murentaminen. Tähän on valjastettu mukaan oikeiston mediakin, missä ei toki ole ikinä ay-myönteistä väkeä ollutkaan.
On ollut pakkolakeja, Kiky-sopimus, jonka yhteydessä luvattiin olla heikentämättä työntekijöiden ja työttömien asemaa tällä hallituskaudella, koeajan pidentäminen, takaisinottovelvollisuuden lyhentäminen, työnantajamaksujen siirtoa työntekijöille, ansiosidonnaisen päivärahan lyhentäminen, vuorotteluvapaan ehtojen heikentäminen, vuosiloman sairauskarenssin palauttaminen, työttömien aktiivimallileikkurit 1 ja 2 ja niin edelleen. Ja nyt siis viimeisimpänä tämä irtisanomissuojan heikentämisyritys pienemmissä yrityksissä.
Hallituksen toimet irtisanomissuojan heikentämisessä ovat suoraan Suomen Yrittäjien pelikirjan sivuilta. Kuten Iltalehti 24.10. uutisoi, miltei kaikkien ministerien erityisavustajilla on taustaa Suomen Yrittäjissä. Sipilän ja Suomen Yrittäjien puheenjohtajan Mikael Pentikäisen yhteinen lestadiolaistausta on myös kaikkien tiedossa.
Hallituksen poru julkisuudessa ulkoparlamentaarisista voimista on irvokasta. Ay-liikkeen poliittisten lakkojen kääntäminen joksikin Antti Rinteen pääministerikampanjaksi on naurettavaa. Varsinkin kun työtaistelutoimia ovat toteuttaneet myös STTK:n ja Akavan liitot, eivätkä esimerkiksi sairaanhoitajat ja opettajat ole sankoin joukoin demareita äänestäneet. Siinä hallitus kuitenkin on oikeassa, että tilanne on poliittisesti latautunut, mutta vain ja ainoastaan hallituksen omien intressien vuoksi.
Koko irtisanomislakihanke on kuin suoraan huonosta komediasta. Suomen hallitus ajaa irtisanomislain heikentämistä, jonka tyhmempikin ymmärtää olevan ay-liikkeen ja työntekijöiden oikeusturvan selkärankaa ja sitä kovinta ydintä. Hallituksen väitteet lakihankkeen työllistävästä vaikutukset on tyrmätty ja todettu vääriksi kaikissa tutkimuksissa mukaan lukien myös elinkeinoelämän omat selvitykset.
Ainoastaan Pentikäiseltä tulee “tutkimustietoa” tämän lakihankkeen työllisyysvaikutuksista. Mihin nämä Pentikäisen väitteet perustuvat, ei kenelläkään ole tietoa. Tuskin Pentikäisellä itselläkään, sillä Suomen Yrittäjien keväällä 2017 jäsenilleen tekemä kysely ei myöskään näitä väitteitä tue. Kysymykseen työllistämisen esteistä vastanneisiin vain kuusi prosenttia yrittäjistä valitsi irtisanomisen vaikeuden ja tämä syy oli jaetulla viidennellä sijalla. Selkeästi suurin syy oli tarve olla työllistämättä (31%), sen jälkeen työvoiman saatavuus (18%), kysynnän epävakaus (17%), työn sivukulut (12%) ja tasoissa irtisanomisen kanssa oli palkkataso (6%). Eli vuosi sitten irtisanominen ei ollut este työllistämiselle edes Suomen Yrittäjien omassa kyselyssä.
Työn sivukulut olivat kaksi kertaa suurempi este kuin irtisanomisen vaikeus. Kun ay-liike on ehdottanut sivukulujen keventämistä, niin Suomen Yrittäjien kyselyn perusteella Petteri Orpon kommentit yrittäjien haluttomuudesta tukiin ovat typeryyttä. Varsinkin kun hallitus ei itse saanut aiemmin karsittua sentin senttiä paljon parjatuista suurten yritysten yritystuista.
Koko keskustelu irtisanomisen vaikeudesta perustuu muutenkin suorastaan valehteluun. Suomen suhteettoman korkeaksi väitetty irtisanomissuoja on todellisuudessa Euroopan keskitasoa ja jopa huonompi kuin kilpailijamaissa. Siksi kansainvälisten yritysten irtisanomiset kohdistuvat usein Suomeen, koska monissa muissa maissa irtisanomiskorvaukset ovat merkittävästi suurempia.
Entäs henkilöperusteisten irtisanomisten määrä sitten? Talouselämän selvityksen mukaan vuonna 2017 tehtiin 13710 henkilöperusteista irtisanomista. Eli maassa, jossa henkilöperusteinen irtisanominen on ”miltei mahdotonta”, irtisanotaan henkilöperusteisesti keskimäärin 38 henkilöä JOKA PÄIVÄ. Näistä liitot riitauttivat 300-400 eli noin 2-3 % eli ihan kaikkia ei käsiteltykään oikeudessa kuten julkisuudessa on väitetty.
Kaiken tämän sotkun lisäksi lakiuudistukset olisivat todennäköisesti törmänneet perustuslakiin ja jos hallitus olisi saanut lain ajettua väkisin eduskunnan läpi, niin se olisi johtanut massiivisiin irtisanomisten riitauttamisiin, kun olisi ollut pakko hakea erittäin sekavan lain tulkinnat käräjä-, hovi- ja korkeimmasta oikeudesta, mikä olisi kestänyt 6-10 vuotta.
Toisin kuin hallituspuolueet ja Suomen Yrittäjät väittävät, tämä Suomen taloudelle tappioita aiheuttanut lakkoaalto ei siis ollutkaan Antti Rinteen, demareiden tai vasemmistoliiton vaalikampanja. Tämä oli hallituksen ja Suomen Yrittäjien poliittinen hyökkäys ay-liikettä vastaan ja yritys heikentää ay-liikettä vielä kerran. Hallitus loi ongelman joka ei ollut ongelma ja kehitti siihen ratkaisun joka ei olisi tätä kuvitteellista ongelmaa edes ratkaissut.
Hallituksen ja Suomen Yrittäjien itse aiheuttaman sekoilun vuoksi Suomen talous kärsi tappioita, ja tämän jälkeen työllistämisen pelko on istutettu pienyrittäjiin, vaikka se aiheeton pelko onkin. Mutta ilmeisesti tämä hallituspuolueiden ja heitä nuoleskelevien tiettyjen poliittisesti oikealla olevien toimittajien mielestä on ihan hyväksyttävää vaalityötä. Ja kansa maksaa.
