Teksti: Aapo Niemi
Kuvat: Kuvatoimistot
Varoitus, sisältää astetta rankempaa sarkasmia.
Onhan se nyt kumma, kun ay-liike on taas kitisemässä Sipilän hallituksen toimista. Sipilä on syystäkin harmissaan, kun mikään sille ay-liikkeelle ei tunnu kelpaavan. Sipilällä kun on aito huoli ja halu auttaa työntekijöitä. Näin työntekijämyönteistä Suomen hallitusta ei ole varmasti ikinä aikaisemmin ollut.
Hallitus on ajanut työntekijöiden etua monilla eri tavoin. Pakkolailla haluttiin keventää työntekijöiden huolta lakipykälistä antamalla työnantajalle enemmän valtaa. Tämä ei ikävä kyllä mennyt läpi, mutta sillä saatiin työnantajapuoli kiristettyä kiky-sopimukseen, jotta työntekijät saavat nauttia 24 tuntia enemmän aikaa työpaikoillaan. Ei siitä nyt enempää rahaa saa, mutta aikaa pois kotoa perheen parista, eikä sille voi edes määritellä hintaa. Työntekijät myös saavat osallistua enemmän työnantajamaksuihin. Se lisää kivasti tunnetta, että ollaan työnantajan kanssa yhtä perhettä. Julkinen sektori sai myös leikata lomarahojaan, niin ei tule sitten lomalla niin paljoa ryypättyä ja säilyy sitten työkykykin pidempään, sillä kaljaahan se duunari vaan kittaa.
Koeaikaa pidennettiin, että työntekijä saa pidempään miettiä onko tää kiva duunipaikka just mulle. Toki jos työntekijä omasta tahdostaan lähtee koeajalla, niin siitä seuraa kolmen kuukauden karenssi, mutta ei tällaiselle vapaudellekaan voi laskea hintaa. Kun työnantajan takaisinottovelvollisuutta laskettiin yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen, niin ei tarvitse pois potkitun työntekijän vastailla tiedusteluihin työpaikasta. Saavat työnantajat löytää nopeammin uudet perehdytettävät.
Työntekijät ovat saaneet pitää palkkamalttia ja olleet jopa kokonaisen vuoden ilman palkankorotusta. Ei tarvinnut vähä-älyisten työntekijöiden ihmetellä, että kuinka paljon se palkka nyt taas olikaan. Se myös lisäsi työn merkityksellisyyttä, koska tottahan se on, että raha pilaa ihmiset. Ei tehdä enää niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Näkyyhän se nyt ammattiurheilussakin.
Eikä Sipilän huoli ole pelkästään työllisiin kohdistunut. Kyllä myös työttömät, tuo hassu pieni yksinkertainen joukkio, on lähellä Sipilän sydäntä. Siksipä Sipilä toi heille ihanan aktiivimallin. Aktiivimallissa työtön saa tehdä palkkatyötä 18 tuntia kuukaudessa, toimia yrittäjänä vähintään 241€ verran tai osallistua viitenä päivänä kuukaudessa TE-toimiston työllistämiskoulutuksiin. Se, ettei töitä 18 tunniksi oikein ole saatavilla, yrittäjänä toimimisen ja työttömyystukien yhdistäminen on liki mahdotonta ja TE-toimistojen kurssien vähyys, tuovat vain lisää kiinnostavuutta tähän hauskaan työttömyys seikkailuun. Palkkiona näiden ehtojen täyttymisestä työtön saa pitää työttömyyskorvauksensa. Eikä sekään huono juttu ole, vaikkei ehdot täyttyisikään. Silloin etuutta leikataan 4,65% kolmen kuukauden ajan, vaikka ehdot tuona aikana täyttyisivätkin. Jääpä muutama kalja vähemmän ostettua, koska kaljaahan ne kaikki työttömät niillä rahoilla ostaisivat.
Eikä tässä vielä kaikki. Sipilän rakkaus työttömiä kohtaan on tuonut myös uuden aktiivimallin eli aktiivimalli kakkosen. Tässä mallissa työttömät saavat raportoida hakemistaan vähintään neljästä, potentiaalisesta työpaikasta. Jos tässä ei onnistu, niin he saavat vastaanottaa karenssin. Eipä mene nekään rahat sitten siihen kaljaan.
Juhan viimeisimpänä työntekijöitä auttavana hankkeena on meneillään irtisanomissuojan heikennys. Tämä mahdollinen lakimuutos olisi alunperin heikentänyt alle kaksikymmentä työntekijää työllistävien yritysten työntekijöiden irtisanomissuojaa. Tämä tietenkin taianomaisesti lisäisi työpaikkoja. Myös työntekijöiden työviihtyvyys lisääntyy, kun ei tarvitse valittaa tai huolehtia mistään, vaan voi vain ihailla työnantajan mestarillista olemusta ja marssia menestyksestä menestykseen. Jos jokin kuitenkin yrityksessä menee pieleen, on se tietenkin sen yhden laiskan saikuttavan työkaverin syy. Ja sitten sen yhden joka kehtaa ottaa poliittisesti asioihin kantaa ja kiinnittää huomioita työpaikan epäkohtiin. Vika saattaa olla myös sen joka kehtaa syyttää työnantajaa seksuaalisesta häirinnästä. Mutta kaikkien työntekijöiden onneksi näistä mädistä omenoista päästäisiin jatkossa eroon.
Syytökset siitä, että kyseessä olisi jokin ”pärstäkerroin”-laki on suorastaan loukkaava. Hyvää työntekijää ei ole ikinä kukaan missään irtisanonut. Haastan teidät näyttämään minulle yhdenkin tapauksen jossa näin olisi tapahtunut. Arvasin, ettette löytänyt yhtään.
Mutta pitihän sen ay-liikkeen tästäkin lakiesityksestä nillittää. Joten ensin Juha, aivan oikein, lähti hakemaan enemmistöhallitukselle luottamusta eduskunnalta, vaikkei mitään lakiesitystä vielä ollut olemassa. Ja koska kaikki, varsinkin hallituspuolueiden edustajat saivat omantunnon mukaan äänestää, niin tietenkin tämä duunaria rakastava hallitus sai luottamuksen. Noh Juha on sen verran hieno mies, että antoi kuitenkin hyvää hyvyyttään ay-väelle myönnytyksiä alentamalla työntekijämäärän ensiksi kymmeneen ja sitten poistaen henkilömäärän kokonaan, mutta tilanne on vielä vähän kesken.
Suomen Yrittäjät puolestaan ovat ymmärrettävästi suuttuneita hallitukselle, etenkin Juhan uskonveli Mikael. Näin yrittäjävihamielistä hallitusta ei ole ennen Suomessa nähty. Kaikki tehdään työntekijöiden hyväksi, eikä yritysten etuja ajeta millään lailla. Mediassakin yrittäjät näytetään itsekkäinä mafiosoina, vaikka epäitsekkäästi Suomen etuja he tässäkin ajaa.
Ay-liikkeen hyökkäykset demokraattisesti valittua hallitusta vastaan ovat suorastaan törkeitä!! Hallituspuolueet ovat pitäneet kaikki lupaukset, mitkä ennen vaaleja antoivat mm. koulutusleikkauksista ja köyhimpien tukemisesta. Itsekin muistan kuinka viime eduskuntavaaleissa, kävin aurinkoisena kevätpäivänä äänestämässä. Kävin kovaa pohdintaa mielessäni ketä äänestäisin. Äänestäisinkö perinteisiä työväenpuolueita vai esimerkiksi viiden ministerin Sinisen tulevaisuutta. Sinisen tulevaisuuden äänestämisen teki hankalaksi tuolloin toki se tosi seikka, ettei kyseinen puolue ollut silloin olemassa. Mutta se nyt vain kuuluu edistykselliseen demokratiaan. Hallitukseen mennessään Siniset kuuluivat siis Perussuomalaisiin, jotka myös pitivät kiinni kaikista vaalilupauksistaan viimeiseen asti.
Nyt ay-liikkeen pitäisi katsoa peiliin ja valittamisen sijaan ihannoida meidän kaikkien työläisten sankaria Sipilän Juhaa. Juhaa, joka epäitsekkäästi bisneksensä unohtaen ja tappiota tehden, uhrasi itsensä jokaisen meidän duunarin etujen vuoksi.
Käsi lippaan Juhalle. Kiitos Juha!!
Kirjoittaja on pääluottamusmies ja ay-ja poliittinen aktiivi, joka ymmärtää myös yrittäjien haasteita, mutta ei hyväksy yrittäjän vastuun siirtämistä duunareille ja vastustaa Sipilän hallituksen duunarivihamielistä politiikkaa.
