Teksti: Anne Wassholm
Kuvat: Jani Virtanen, SEL
Tämä kirjoitus saattaa sisältää materiaalia joka voi äkkiseltään tuntua tutulta, mutta kehotan silti jatkamaan loppuun asti. Erityisesti suosittelen lukemista työnantajien edustajille ja niille, joille SAK:n merkitys yhteiskuntavaikuttajana on jäänyt hieman epäselväksi.
Teksti perustuu SAK:n Kasvu ja vaikuttaminen – osaston johtaja Hannu Jouhkin Kuukauden kurssille pitämään esitykseen ja haastattelukysymyksiin. Esityksessään Jouhki halusi tuoda kurssilaisille keskusjärjestön näkökulman ay-liikkeen toimintaan ja valottaa viimeisimpiä kuulumisia ajankohtaisista työelämäaiheista. Jouhkin osasto vastaa SAK:n viestinnästä ja yhteiskuntavaikuttamisesta sekä SAK:n talouspolitiikan valmistelusta.
ARVOSTETTU ASIANTUNTIJA
Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut iso merkitys historiassa ja edelleen se on tarpeellinen. Usein kuulee puhuttavan, että ammattiyhdistysliikkeen olisi tultava nykypäivään. On ikään kuin jämähdetty jonnekin historian saavutuksiin. Näitä saavutuksia pidetään usein itsestäänselvyyksinä ja luullaan, että saavutetut työelämäparannukset löytyvät pysyvinä lainsäädännöstä, vaikka monet asiat sisältyvät nimenomaan työehtosopimuksiin, joita ammattiliitot neuvottelevat. Lainsäädäntöönkin on toki kirjattu paljon asioita, mutta ay-liikkeen ansiosta. Nytkin ilmassa on paljon ajankohtaisia asioita kuten esimerkiksi pakkoyrittäjyys, alustatalous ja nollatuntisopimukset, jotka voivat merkittävästi heikentää työelämää jos niihin ei puututa ja sovita kuinka toimitaan. Kyllä ammattiyhdistysliikkeessä ymmärretään että ympäröivä maailma muuttuu ja asioille on tehtävä jotain ja koulutettava ihmisiä muutoksen mukana. Mutta missä kulkee yksilön vastuu ja työnantajan vastuu jatkokouluttamisesta? Entä yhteiskunnan panos, kysyy Jouhki.
Yksi iso muutos tapahtui vuonna 2015, kun EK irtisanoutui tulopoliittisista kokonaisratkaisuista ja vei käytäntöä yhä vahvemmin kohti toimialakohtaisia sopimuksia. Aikaisemmin asioista oli sovittu yhdessä keskitetysti ja neuvoteltu laajoja yhteiskunnallisia sopimuksia, joissa oli paljon asioita samassa kokonaisuudessa. Tämän jälkeen elettiin turbulenttia aikaa. Edellinen porvarihallitus toteutti varsin jyrkkää politiikkaa omilla toimillaan kuten pakkolakiuhkailuilla, mikä aiheutti paljon liikehdintää ay-kentässä. Kokemus ay-liikkeen puolella oli tuolloin, että aitoa vuoropuhelua ei työmarkkinoilla ollut. Sen sijaan asiota tuotiin tiedoksi ja entiset neuvottelukanavat puuttuivat. SAK oli vahvana järjestötoimijana mukana ammattiliittojen kanssa muun muassa mielenosoitusten ja poliittisten lakkojen muodossa.
Vaikka Jouhki onkin työskennellyt SAK:ssa vasta pari vuotta, on hänellä perspektiiviä asioihin jo pidemmältä ajalta asiantuntijatehtävien ja liike-elämän kautta. Viime vuosina hän on pannut merkille, että ay-toiminta on näyttänyt politisoituvan tavalla, jota ei ainakaan SAK:ssa ole haluttu. Jatkuva kampanjointi ei ole mikään itseisarvo. Jouhki vertaa tilannetta Etelä- ja Keski- Euroopan ammattiyhdistysliikkeisiin, missä epäkohtien ilmetessä mielenosoituskynnys on paljon herkempi, soihdut palavat ja liikenne pysähtyy. Suomessa suurmielenosoitukset ovat harvinaisempia, koska olemme voineet luottaa työmarkkinajärjestelmän toimintaan ja siihen, että kaikki osapuolet tulevat aidosti kuulluiksi.
Nyt uuden hallituksen aloitellessa kauttaan Jouhki näkee tilanteen tasapuolisempana kaikille työmarkkinaosapuolille. Linja on aikaisempaa rakentavampi ja tasapainoisempi.
– Tärkein asia on tietoisuus, että tullaan kuulluksi ja voidaan luottaa siihen että työelämäasioita koskeva valmistelu tapahtuu osapuolia aidosti kuullen. On se iso muutos lähestymistavassa. Toki ollaan vielä ihan alkuvaiheessa, mutta nämä ovat ensitunnelmat, Jouhki kuvailee kysyttäessä eroja Rinteen ja Sipilän hallituksen välillä. SAK on ennen kaikkea asiantuntijaorganisaatio, jolla on laaja- alaista osaamista edesauttaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välillä. On tärkeää tuoda esille myös työntekijäpuolen näkemyksiä elinkeinoelämästä, eikä vain työnantajien kantaa ainoana totuutena, Jouhki vielä tarkentaa.
VASTUULLINEN VAIKUTTAJA
Jouhkin mielestä talouskasvun hidastumisesta huolimatta ei tulisi unohtaa infrastruktuurin kehittämistä kuten rata- ja tiehankkeita. Hankkeet helpottavat ihmisten ja elinkeinoelämän kuljetuksia. Vastasyklinen talouspolitiikka puoltaa paikkaansa jo kerrannaisvaikutuksiakin ajatellen.
– Nopeat junayhteydet suurten kaupunkien välillä ovat perusteltuja juuri sen takia, että jo ensikätinen investointi vaikuttaa välittömästi. Se saa aikaan taloudellista toimeliaisuutta ja työllisyyttä radan rakentamisen myötä ja radan valmistuttua työssäkäyntialue laajenee ihan eri tavalla Etelä-Suomessa. Myös esimerkiksi kaikki ratahankkeet, mitkä suuntautuvat Tampereelle palvelevat myös päärataa eli kaikkea pohjoiseen suuntautuvaa junaliikennettä, Jouhki valottaa isojen infrahankkeiden merkitystä työelämälle.
Työelämä itsessään on jo laaja käsite, joka sisältää myös asumisen, maankäytön, liikenneratkaisut, infrastruktuurin ylipäätään. Jos ei ole tarpeeksi hyviä liikenneyhteyksiä niin työpaikoille ei pääse ja jos ei ole kohtuuhintaisia asuntoja niin työvoimaa ei tule paikalle. Kaikki tämä kytkeytyy työllisyyden ja kansantalouden kehitykseen. Tämän takia on luonnollista, että SAK ottaa kantaa näihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
SAK vaikuttaa ja viestii monella tavalla ja moneen suuntaan. Päättäjien tapaamisissa palkansaajien näkemyksiä saadaan esille esimerkiksi eduskunnan asiantuntijakuulemisten, valiokuntakäyntien, ministeriöiden työryhmien ja omien sidosryhmätilaisuuksien kautta. Myös kirjallisia lausuntoja lakihankkeista tehdään jatkuvasti. Toinen puoli viestintää on julkisen keskustelun käyminen paitsi päättäjien, myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. SAK ei kuitenkaan ole mikään ideapaja, vaan omilla avauksilla on oltava perustelut. Vastuunkantoa ja katetta täytyy löytyä tosielämässä lukujen valossa tarkasteltuna. SAK:n ekonomistien tekemät vaikuttavuuslaskelmat ja arviot poikkeavatkin usein työnantajapuolen arvioista ja tälle asialle on tärkeää saada näkyvyyttä. Erilaisten somekanavien kuten Facebookin ja Instagramin, hyvä puoli on se, että pääsee reagoimaan nopeasti ja sanomaan oman näkemyksensä julkisuuteen. Se on välitöntä vaikuttamista, sanoo Jouhki.
Välillä julkisuudessa esitetään kritiikkiä siitä että SAK esittää omia vaalitavoitteita vaikka ei ole poliittinen puolue. No miksei, sanoo Jouhki, koska asiallisesti ajateltuna kaikilla muillakin etujärjestöillä on eduskuntavaali- ja hallitusohjelmatavoitteet. Jouhkia ei haittaa jos julkisuudessa tavoitteiden ihmettelyllä kasvatetaan mielikuvaa SAK:n vaikutusvallasta poliittisessa kentässä. Niin kauan kuin järjestö toimii avoimesti, perustelee kantansa uskottavasti ja on valmis vuoropuheluun, sillä on oikeus- ja suorastaan velvollisuus- tuoda työntekijöiden näkemykset päättäjien tietoon. Esimerkiksi hallituksen asettama 75 prosentin työllisyysaste on hyvä tavoite, mutta ydinkysymys on, että millä ehdoilla se saavutetaan.
– Jos ihminen ei tule toimeen palkallaan, vaan joutuu turvautumaan tulonsiirtoihin, se ei ole kestävää yksilölle eikä yhteiskunnalle. Toinen työllisyysastekeskusteluun liittyvä harha liittyy tilastointiin. Jos työllisyysasteessa lasketaan jokainen, joka tekee tunninkin työtä viikossa, yhtä lailla ihminen on edelleen tukien varassa ja julkistalous kuormittuu. Tämä asia unohdetaan varsinkin työnantajapuolella ja mainitaan vain että työllisyys nousuun. Joo joo mutta ehdot pitää olla kunnossa, Jouhki toteaa työnantajien ajatuksista.
PALKKA- AVOIMUUDEN PUOLESTA
Turvallisuutta työelämään tuo Jouhkin mukaan yhteisvastuullisuus. Ei voida vaatia, että kaikki taloudessa tapahtuvat muutokset ja kilpailukykyvaatimukset kaadetaan yksiselitteisesti työntekijöiden niskaan. Esimerkiksi ilmastokeskustelussa on ihan selvää, että ilmastopolitiikkaan täytyy kiinnittää huomiota. Täytyy pystyä vähentämään päästöjä ja kehittää parempia teknologioita. Jos siirrytään yhä vähähiilisempään yhteiskuntaan, sen täytyy tapahtua niin, etteivät näillä sektoreilla työskentelevät ihmiset jää yhtäkkiä oman onnensa nojaan, vaan se tapahtuu pitkän ajan kuluessa ja hallitusti.
Yksi keino lisätä yhdenvertaisuutta ja työntekijöiden tasapuolista kohtelua työpaikoilla on maksaa sama palkka samasta työstä. SAK:ta on yritetty riepotella siitä, miksi kaikkien tarvitsee tietää kaikkien palkat.
– Se ei ole ihan niin että kaikkien palkat pitäisi lehtien sivuille painaa. Me ollaan sitä mieltä, että työpaikkojen sisällä pitää palkkojen olla tiedossa. Se on ainoa tapa varmistaa, ettei siellä tapahdu palkkasyrjintää. Meillä on ollut vuosikymmenestä toiseen samapalkkaisuusohjelmia ynnä muuta, mutta edelleen naisen euro on pienempi kuin miehen. Me halutaan että se aidosti tasoittuu, vakuuttaa Jouhki. Silloin palkkojen pitää olla avoimia ja SAK:ssa on lähdetty siitä, että tiedot kaikkien työntekijöiden palkoista ja palkanlisistä pitäisi olla asiallisesti jokaisen saatavilla.
Julkisuudessa puhutaan virallisena totuutena omistaja- arvon lisäämisen tärkeydestä, mutta viime aikoina on alettu kiinnittää terveellä huomiota työntekijöiden ansioiden ja omistajakorvausten suhteeseen. Tässä mielessä työn ja pääoman ristiriita ei ole hävinnyt minnekään. Arvonlisästä kuuluu omistajien lisäksi edelleen asianmukainen korvaus myös työn suorittajille. SAK:n näkökulmasta paikallista sopimista voidaan toki tehdä, mutta työehtosopimusjärjestelmän puitteissa. Siinä ei voida sivuuttaa luottamusmiehiä joiden avulla sopimisen periaate toteutuu parhaiten.
LUOTTAMUSYHTEISKUNNAN RAKENTAJA
SAK:lla itsellään ei ole henkilöjäseniä, vaan se on kokoava kattojärjestö ammattiliitoille, joiden jäsenet ovat sitä kautta myös SAK:laisen liikkeen jäseniä. Liittojen korkea järjestäytymisaste ja suurta osaa työvoimasta edustava jäsenistön määrä antavat SAK:lle oikeutuksen toimia yhteiskunnassa ja olla mukana työelämän asioiden valmistelussa. Siinä piilee myös haaste. Jos järjestäytymisaste laskee, se vie oikeutta olla mukana päättävissä pöydissä. Ja näissä pöydissä halutaan olla mukana rakentamassa luottamusyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi uskallusta osallistua ja vaikuttaa. Silloin voidaan puhua vaikeistakin asioista ja hakea yhdessä ratkaisuja. Sellainen yhteiskunta täytyy säilyttää, sanoo Jouhki.
Jouhki puhuu myös SAK:laisesta perheestä arvona. Vaikka eri aloilla on omat liitot, on meidän pystyttävä toimimaan yhdessä. Tarpeen vaatiessa olemme yhdessä voimakkaampia vaikka tukitoimien muodossa. Kaikki 17 ammattiliittoa muodostavat kattavan kokonaisuuden suomalaisesta työelämästä, koossa ja monipuolisuudessa on voimaa. Kysymykseen onko eri liittojen yhdistymisillä vaikutusta SAK:n asemaan, Jouhki näkee asian positiivisessa valossa.
– Vaikka SAK:ssa on isoja liittoja, niin niistä muodostuu hyvä kokonaisuus teollisuustoimialoja, julkisia ja yksityisiä palveluita, mikä edustaa aika isoa osaa työntekijöistä. Toimiala- ja talouden rakenne ovat tällä hetkellä sellaisia, että liitoista tulee isoja. Mutta ihan yhtä lailla on tärkeää että siellä on monipuolinen kattaus liittoja, jotka kaikki ovat olennainen osa SAK:laista perhettä, korostaa Jouhki.
NEUVOTTELIJOIDEN TUKENA
Syksyn ajankohtainen asia on työehtosopimusneuvotteluiden liittokierros. Tässä SAK:lla ei ole aktiivista roolia neuvotteluosapuolena, mutta asiasta on ilmaistu keskusjärjestön kanta julkisuuteen. Selkeä tavoite on, että palkkaratkaisujen on lisättävä ostovoimaa. Työllisyysasteen nostamisen lisäksi on huolehdittava siitä että palkalla pärjää eikä tehdä vain tulonsiirtoja. Tällä hetkellä ongelmallista on, että eri alojen sopimukset päättyvät liian eriaikaisesti. Asia täytyisi saada korjattua, sillä yhdenmukaisemmasta neuvotteluaikataulusta olisi kaikille enemmän hyötyä.
SAK tukee neuvottelukierroksen avaavan Teollisuusliiton tavoitetta saada aikaan sopimus, jossa palkattomat kiky-tunnit poistetaan. Kilpailukykysopimus ei ollut aikoinaan helppo sopimus ja palkattomien lisätyötuntien toteutus oli epäoikeudenmukainen. SAK:n luottamushenkilöille osoitettuun kiky-kyselyyn vastasi elo-syyskuun vaihteessa 894 luottamushenkilöä, ja vastausten perusteella työpaikoilla ei näy kiky-tuntien hyötyjä. 84 prosenttia vastaajista ilmoitti, että kiky ei ole vaikuttanut uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Sitä vastoin 16 prosentin mukaan työajan pidennys on vähentänyt uusien työntekijöiden palkkaamista. SAK pitää tärkeänä, että kaikille työntekijöille saadaan varmistettua kierroksen edetessä tasoltaan vastaavat sopimukset. Myös sopimusalakohtaisia ratkaisuja halutaan korjaamaan palkkojen jälkeenjääneisyyttä silloin kun se on kyseisellä alalla perusteltua.
Työnantajapuolen puheet julkisuudessa ovat olleet kovia. Hyvin tarkoitushakuisesti on painotettu monelta suunnalta viestinnässä kuinka tärkeää Suomen kilpailukyvylle ja koko yhteiskunnalle olisi säästää kiky- tunnit. Ainakaan julkisuudessa ollut sananvaihto ei lupaa helppoja neuvotteluja, Jouhki summaa tämänhetkisen tilanteen.
SOLIDAARINEN SELKÄRANKA
Ammattiyhdistysliikkeen aate on olla heikomman puolella. Heikoimmassa asemassa olevat eivät pysty itseään puolustamaan yksin ja siksi solidaarisuus ay- liikkeen sisällä on tärkeää. Tässä yhteydessä joku voisi kysyä että, jos SAK ei enää tee Tupoja ja liitot neuvottelevat omat työehtosopimuksensa niin mihin SAK:ta enää tarvitaan?
– Yksi iso asia on että me keskustellaan lainsäätäjien kanssa ja pyritään vaikuttamaan työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan ynnä muuhun. Ja vaikka liitot ovat niitä aktiivisia toimijoita ja neuvottelevat omista työehdoista ja tuntevat oman alansa parhaiten, meidän täytyy SAK:laisen perheen sisällä ajatella että viime kädessä yhdessä olemme voimakkaampia. Joskus kuitenkin tulee se tilanne että yksi toimiala voi olla liian yksin jos sillä ei ole tukea muilta, Jouhki muistuttaa.
Lopuksi Jouhki haluaa vielä lähettää terveisiä keskusjärjestötasolta Kuukauden kurssilaisille ja myös suoraan työpaikoille.
– En voi muuta sanoa kuin että luottamusmiestoiminta on ammattiyhdistysliikkeen selkäranka. Ihmiset tekevät välttämätöntä ja aivan korvaamatonta työtä ay- liikkeelle ja sitä kautta koko työväenliikkeelle. Ei me olla ay- liike jos meillä ei ole luottamusmiesverkostoa olemassa.