Teksti: Anne Wassholm
Kuvat: sak.fi
SAK:n Kasvu ja vaikuttaminen – osaston johtaja Hannu Jouhki kävi puhumassa Kuukauden kurssille aiheesta SAK ja ajankohtaiset asiat. Tehtävässään Jouhki vastaa SAK:n viestinnästä ja yhteiskuntavaikuttamisesta sekä SAK:n talouspolitiikan valmistelusta.
SAK:n Työllisyys- ja koulutusasioiden päällikkö Mikko Heinikoski kertoi Kuukauden kurssille lainsäädäntöön vaikuttamisesta ja onnistumisista esimerkiksi aikuisten ammatillisessa koulutuksessa sekä myös Aktiivimallin kaltaisista ikävistä lakimuutoksista.
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyystyöryhmät liittyvät 75 prosentin työllisyystavoitteeseen, johon SAK:n kanta on että työllisyysastetta on nostettava nimenomaan osaamista kehittämällä ja turvaamalla riittävät työvoimapoliittiset palvelut. Jouhki itse ei toimi jäsenenä missään työryhmässä, mutta SAK:lla on asiantunteva edustus kattavasti kaikissa seitsemässä alatyöryhmässä. Heinikoski on mukana hallituksen työllisyystyöryhmissä, joista odotellaan työmarkkinajärjestöjen ideoita työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin eli työllisten määrän lisäämisestä pysyvästi 60000 henkilöllä. Hallitus odottaa ensimmäisiä ehdotuksia syyskuun budjettineuvotteluihin.
Palkkatuki ja etuudet- työryhmässä liikutaan kahdella tasolla, Jouhki kertoo. Tarkoitus on saada ensin liikkeelle nopeita toimenpiteitä jotka eivät vaadi lainsäädäntöön muutoksia kuten maksatuksen nopeuttamista. Eli pienillä sääntömuutoksilla alkuun ja myöhemmin vuodesta 2021 alkaen palkkatukien käytön laajentaminen.
– Kyseessä ei toki ole mikään täydellinen järjestelmä. Jos kolmen kuukauden työsuhteen jälkeen tilalle otetaan vain uusi palkkatuettu, niin silloinhan osa palkasta on vain siirretty valtion maksettavaksi. Mutta jos tukien avulla onnistutaan auttamaan niin, että ihminen pysyy kiinni työelämässä ja työllistyy pysyvästi yrityksen palvelukseen tai saa sen avulla uuden työsuhteen, niin onhan se yksi keino mitä pitää käyttää, Jouhki summaa.
– Palkkatuki voi olla tehokas keino ja esimerkiksi Ruotsissa sitä on käytetty menestyksekkäästi. Tärkeintä, että se kohdistuu niille, jotka sitä tarvitsevat ja ovat siihen oikeutettuja. Esillä on ollut palkkatuen ja oppisopimuksen nykyistä parempi yhdistäminen jolloin tukea saava sitten jatkossa pärjäisi ilman tukea ja että mukana olisi osaamiseen ja kuntoutukseen liittyviä elementtejä. Työnantajan näkökulmasta palkkatuen saamisen pitää olla helppoa, ja SAK haluaa joustavuutta ja vähemmän byrokratiaa. Kunhan työpaikka on kunnollinen ja maksetaan tessin mukaista palkkaa, painottaa Heinikoski.
Hallitus on koonnut seitsemän erilaista työryhmää, joista viisi keskittyy työllisyyteen, yksi työlainsäädäntöön ja yksi paikalliseen sopimiseen. Heinikosken mukaan esiin nousevat muun muassa osatyökykyiset, työttömien ja avoimien työpaikkojen kohtaanto- ongelmat, osaamisen kehittäminen ja työperäinen maahanmuutto. Työryhmillä on toistaiseksi voimassaoleva tehtävänanto ja alkaneen syksyn jälkeen seuraavia ehdotuksia pitää Heinikosken mukaan saada aikaan ensi keväänä, jolloin pohditaan myös valtiotalouden kehyksiä. Heinikoski sanoo, että työperäisen maahanmuuton byrokratiaa pitää purkaa mutta tarveharkinta säilyttää, koska erityisesti korkeasti koulutettuja osaajia tarvitaan.
– Yhteisymmärrys varmaan löytyy koulutushankkeesta, mitä SAK on ajanut ja EK:kin on sen kannalla. Tarvitaan nykyistä lyhyempiä koulutuksia aikuisille alan vaihtajille. Sellaisia, joihin olisi nopeampi mennä ja jotka saisi vauhdilla liikkeelle. Nykyään puhutaan yleensä yli puolen vuoden ammatillisista koulutuksista ja se on monelle liian pitkä ja hankala aika sitoutua ja saattaa osaa jopa pelottaa. Aikuisille alanvaihtajille tarvitaan kuukaudesta kolmeen kuukauteen pitkiä kokonaisuuksia, jotka olisivat ihan samaa koulutusta kuin nykyään, mutta pilkottuna pienempiin palasiin. Koulutuksen rahoituksen sääntöjä pitää muuttaa vastaavasti. Rahoitusmallin muuttaminen ei välttämättä vaadi edes lisää rahaa, Heinikoski toteaa.
Työperäistä maahanmuuttoa ja kotouttamista pohtivalla työryhmällä on pöydällään alueellisen määrittelyn poistaminen saatavuusharkinnan piiriin kuuluvista toimenkuvista ja määrittelyn yhdenmukaistaminen valtakunnallisesti. Asia on keskustelussa, mutta siitä ei vielä ole esitystä. Jouhki sanoo että saatavuusharkinta on perusteltua säilyttää, vaikka sitä välillä julkisuudessa kritisoidaan.
– Mutta jos ei kerrota kaikkea, annetaan väärä kuva ikään kuin saatavuusharkinta olisi työvoiman saatavuuden suurin ongelma. Aivan kuin EU- ja ETA- alueen ulkopuolelta olisi saatava työntekijöitä, joita ei muka ole löytynyt 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinoilta johonkin tehtävään. Silloin voi varmaan kysyä, onko palkka ihan kunnossa. Kritisoijien esimerkeissä on usein kyse asiantuntijatyöstä, vaikka saatavuusharkinnan ei pitäisi koskea asiantuntija- ja johtotehtäviä. Määritelmälle rajana on hyvä käyttää vähintään 3000 euron palkkaa, eikä ole tarkoituksenmukaista saada asiantuntijoita tänne töihin pienemmällä palkalla. Saatavuusharkinnan tarkoitus ei ole edesauttaa palkkapoljentaa ja toimialojen halpuutusta, Jouhki huomauttaa.
Työvoimapoliittisen palvelurakenteen työryhmässä on puhuttu muun muassa kuntien roolista työvoimapolitiikan järjestäjänä. Jo viime vaalikaudella toteutuneista alueellisista työllisyyskokeiluista saatiin aika hyviä tuloksia ja tavoitteena on saada niille jatkoa nopealla aikataululla jo keväästä 2020, Jouhki listaa. Pidemmällä aikavälillä työryhmässä on ratkaistava mikä kuntien rooli on jatkossa.
– SAK:n lähtökohta on, että velvoittavia toimenpiteitä saa olla ja niitähän on jo nyt mukana, mutta niiden pitää olla oikeudenmukaisia ja sellaisia että ihminen pystyy niitä omilla toimenpiteillään täyttämään. Ei työttömyystuki nykyäänkään tule siksi, että olet työtön vaan töitä pitää hakea. Me olemme puhuneet omavalmentaja- mallista, missä sovitaan osaamisen ja kyvykkyyden näkökulmasta, kuinka paljon haet työpaikkoja ja millaiseen koulutukseen tai valmennukseen osallistut, Heinikoski kertoo.
– Karensseja pitäisi porrastaa, koska ne ovat tosi ankaria ja jähmettävät työmarkkinoita. Porrastaminen toisi inhimillisyyttä mukaan. Meidän mielestä systeemissä on kyllä keppiä jo ihan tarpeeksi ja palvelu on sitä, mitä kaivataan. Työnvälitykseen tarvitaan lisää porukkaa ja sitä meillä on paljon vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Rakennusliitto avasi uuden oman työnvälityspalvelun. Kyllä tällaisia uusia toimijoita tarvitaan ja niitä pitää tukea ja kannustaa, kun ne tuntevat oman alansa ja tietävät missä työpaikkoja on. Mukaan tarvitaan osaamisen kehittämistä. Kun huomataan, että tämä osaaminen puuttuu, niin kerrotaan, mistä sen voi hakea niin työllistyy paremmin ja näin tässä hankkeessa ymmärtääkseni toimitaan.
Työllisyysasteen nousemista 75 prosenttiin Heinikoski pitää mahdollisena, mutta muutoksia ja toimenpiteitä tarvitaan. Eikä pidä pelkästään katsoa vaalikauden pituutta, koska osa toimenpiteistä vaikuttaa vasta pidemmällä aikavälillä, mutta ne pitää silti toteuttaa.
– Työllisyystyöryhmissä on edustus kaikista työnantaja- ja työntekijäjärjestöistä ja ne ovat isoja työryhmiä jokainen. Kunnianhimon taso on korkea, mutta välttämättä näin tiukassa aikataulussa ei vielä saavuteta kovin konkreettisia juttuja. Tarkoitus on siis saada esityksiä syksyn budjettiriiheen, mutta työryhmät jatkavat työskentelyä senkin jälkeen, Jouhki kiteyttää.