Pirstoutuvatko työurat, kasvaako epävarmuus, heikentyykö nuorten asema
Yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti ja sosiologian yliopistonlehtori Pasi Pyöriä vertaili luennossaan työelämää koskevia myyttejä todellisuuteen. Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa työskentelevän Pyöriän mukaan monet julkisuuden tiedot vastaavat huonosti todellisuutta. Esimerkiksi perinteisten työsuhteiden kesto on pidentynyt. Artikkeli perustuu Pyöriän kuukauden kurssille pitämään luentoon.
Teksti: Tony Wallenius Kuvat: Jani Virtanen, Tony Wallenius
Työn tekeminen on murroksessa. Vakituinen palkkatyö näyttää vähenevän ja antavan sijaa ─ Helsingin Sanomat 30.4.2017
Työ on yhä pirstaleisempaa. Pätkä- ja osa-aikatyön määrä lisääntyy.
─ Aamulehti 1.4.2016
”Suuri osa tulevaisuuden töistä tehdään epätavallisissa työsuhteissa. Nyt tarvitaan aktiivitaitoja, joilla oma työpanos tehdään tarpeelliseksi ja tarjotaan aktiivisesti. Kiinteitä työpaikkoja, joihin vain mennään säännöllisesti tekemään töitä palkan eteen, on yhä vähemmän.”
─ YLE 4.8.2019
Työnteon murros
Mikä Suomessa on muuttunut viimeisten parin vuosikymmenen aikana, katoaako perinteinen palkkatyö muiden työmuotojen rinnalta.
Suurin muutos työn tekemisessä koskee yrittäjyyden rakennetta. Itsensä työllistäminen on lisääntynyt. Itsensä työllistäjien osuus työllisistä oli 7 prosenttia vuonna 2018 eli 182000 henkilöä, kun heitä vuonna 2000 oli 123000. Itsensä työllistäjien ansiotulot ovat yleensä pienemmät kuin palkansaajien ja ongelma on satunnaisen palkkatulon ja työttömyysturvan yhdistäminen.
Uudet työmuodot, kuten alustatalouden työt ja kevytyrittäjyys tekevät tuloaan.
Eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan suomalaisten palkansaajien ilta-, yö- ja viikonlopputyö on yleisempää kuin Euroopassa keskimäärin, mutta vuosien 1995 ja 2015 välisenä aikana tämä työ ei ole Suomessa yleistynyt. Ainoastaan viikonloppuisin työskentely on lisääntynyt vuodesta 2010. Kauppojen rajoittamaton aukioloaika on lisännyt näitä töitä.
Teknologian kehittyminen ei tarkoita palkkatyön loppua, sillä näinhän tapahtui koko viime vuosisadan ajan. Se tuo parhaimmillaan talouskasvua ja sitä kautta uusia työpaikkoja. Monesti uutta teknologiaa voidaan käyttää vain osassa työtehtävää. Työ ei lopu mutta työtehtävien sisältö muuttuu. Monesti tämä lisää myös työturvallisuutta. Työtehtävien automaatio ei tarkoita ammatin katoamista.
– Joka vuosi Suomesta katoaa 190 000 työpaikkaa, mutta lähes yhtä paljon syntyy uusia, kertoi työelämätutkija Pasi Pyöriä.
Nuoret työntekijät
Nuorten työllisyys on paljon kiinni suhdanteista. Nuoren tulevan työuran ja ansiokehityksen kannalta voi joskus olla ratkaisevan tärkeää, millaisessa taloustilanteessa hän päättää koulutuksensa ja asettuu työelämään. Taantuman aikaan ammattiin valmistuminen ei välttämättä tarkoita pysyvästi huonoon työmarkkina-asemaan jäämistä. Kokemuksen ja iän lisääntyessä työmarkkina-asema vakautuu.
Nuoret ovat tänä päivänä korkeammin koulutettuja kuin aikaisemmat sukupolvet, mikä tarkoittaa, että koulutusta vastaaviin töihin hakeudutaan aikaisempaa myöhemmällä iällä. Koulutustason nousu on kuitenkin pysähtynyt viime vuosina. Nähtäväksi jää pysäyttääkö hallituksen hanke ammatillisen koulutuksen reformista tämän kierteen.
Toinen uhka ovat ne noin 10 prosenttia 15-24-vuotiaista, jotka ovat sekä ansiotyön että koulutuksen ulkopuolella. Pyöriän mukaan näistä nuorista pitää olla huolissaan, kun kukaan ei tiedä, kuinka moni on putoamassa tai pudonnut kokonaan työmarkkinoilta.
– 1990-luvun laman jälkeen 15-24-vuotiaiden nuorisotyöttömyys jäi pysyvästi korkeammalle tasolle ja 2000-luvulla nuorisotyöttömyysaste on vaihdellut 20 prosenttia molemmin puolin, kertoi Pyöriä. 25-34-vuotiaiden nuorten aikuisten työllisyysaste oli vuonna 2018 77 prosenttia, eli melko hyvä.
Nuoret ovat aina arvostaneet ansiotyötä jonkin verran vähemmän kuin varttuneemmat. Tosin arvostus kasvaa ikääntyessä, kunhan oma paikka työelämässä löytyy. Nuorten halukkuus vaihtaa työpaikkaa on vähentynyt verrattuna edellisen sukupolven nuoriin. Käsitys nuorten heikkenevästä työmoraalista on liioittelua.
Perinteinen palkkatyö pitää pintansa
Tyypillisin työ on edelleen palkkatyö, jota tehdään yhdelle työantajalle vakituisessa työsuhteessa. Palkansaajien työsuhteista 84 prosenttia on jatkuvia.
Myös määräaikaisten työsopimusten osuus on pysynyt lähes muuttumattomana tällä vuosituhannella. Määrä- ja osa-aikatöihin rinnastettava vuokratyö ja nollatuntisopimusten merkitys korostuu sen mukaan, onko kyse vapaaehtoisesta vai vastentahtoisesta valinnasta. Ikävä kyllä vastentahtoinen määrä- ja osa-aikaisuus kohdistuu pääosin naisiin. Pyöriän mukaan tämä ammatillinen segregaatio on työelämän tasa-arvon suurin ongelma.
Vuokratyötä teki vuonna 2018 2 prosenttia kaikista palkansaajista ja osuus kasvaa, nollatuntisopimuksella teki töitä vuonna 2018 5 prosenttia ja osuus kasvaa lievästi. Pätkätöitä on aina tehty ja tehdään tulevaisuudessakin.
Perinteisen palkkatyön muuttumattomuudesta ja vakaudesta kertoo sekin, että työsuhteiden kestot ovat pidentyneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Työsuhde samalle työnantajalle jatkuu nyt keskimäärin hieman yli kymmenen vuotta ja yhä suurempi osa tekee työtä ympäri vuoden. Vakautta kuvaa sekin, että työsuhteessa olevien työurat ja asemat ovat parantuneet, myös nuorten.
Työelämän muutos parempaan tai huonompaan suuntaan on poliittinen kysymys. Miten työmarkkinoita säädellään ja kuinka vahvoina työtekijöitä suojaavat instituutiot ja hyvinä työpaikkatason käytännöt säilyvät. Minkälaiset ovat tulevaisuuden työehdot. Tässä meillä on tuoreena esimerkkinä Postin työehtosopimuksilla shoppailu. Korkea työn laatu on myös tuottavuuden parantamisen tae.
Pyöriän tutkimukset ja tilastot kertoivat, että työelämän muutokset ovat sittenkin aika hitaita eikä vielä voi puhua laajasta työelämän murroksesta vaan kysymys on enemmänkin suunnasta, mitä kohti ollaan matkalla, ja eritasoisista jatkuvuuksista työmarkkinoilla. Työelämän ainainen muutos on eräänlainen vakio.
