Teksti: Filip Djordjevic kuva: Kai Lindroos
Tes-shoppailu on yksi ammattiyhdistysliikkeen haastavimmista ja kiperimmistä kysymyksistä. Erityisesti työehtoshoppailun kohteeksi joutuneissa asia herättää vahvoja mielipiteitä, kuten itselleni kävi.
Kun viisi vuotta sitten ryhdyin ay-aktiiviksi, en olisi silloin uskonut mihin syviin vesiin olen ay-liikkeessä päätynyt. Erityisesti vuoden 2019 postilakon jälkeen olen pyrkinyt nostamaan tes-shoppailun ongelmallisuutta esiin monissa erilaisissa ay-liikkeen tapaamisissa.
Olen saanut paljon kiitosta ja kannatusta eri liittojen aktiiveilta. Kiitän siitä paljon. Toisaalta tes-shoppailun esille tuomisen vuoksi olen kuullut myös olevani mm. öyhöttäjä, syyllistäjä, menneisyydestä tietämätön ja naiivi. Jätän nämä väitteet muiden arvioitavaksi, mutta naiivi saatan hyvinkin olla ja ihan tarkoituksella. Tiedostava naiivius on minulle voimavaran lähde.
Tässä lehdessä olen haastatellut Ronia, joka herätti minussa nöyryyden tunnetta. Kun haastattelee ihmisen, joka on joutunut tes-shoppailun uhriksi, vetää isonkin miehen hiljaiseksi. Mielestäni uhreiksi joutuneiden äänen on kuuluttava yhä vahvemmin.
Risuja antaisin itselleni siitä, että tes-shoppailusta puhuessani huomioni kiinnittyy ensisijaisesti työntekijöiden palkkaromahduksiin ja vähemmälle huomiolle jäävät he, jotka ovat olleet jo ennestään palkkakuopassa. Se ei ole tarkoituksellista. Kummassakin tapauksessa ollaan samassa lirissä.
Tässä mielipidekirjoituksessa ei syvennytä yksittäisiin tapauksiin eikä etsitä syyllisiä. Sen sijaan kyseenalaistan, pystyykö ay-liike riittävään itsekriittisyyteen, kun tes-shoppailua katsotaan jäsenistön näkökulmasta. Suhtaudutaanko asiaan ikään kuin läpi sormien katsomalla siten, että tämän ongelman kanssa on jo aikoja sitten opittu elämään?
On totta, että päällekkäisistä työehtosopimuksista tuskin päästään kokonaan eroon. Mielestäni silti joillakin toimialoilla on olemassa selkeitä tapauksia, missä päällekkäiset työehtosopimukset voidaan purkaa hallitusti siten, että kaikkiin alan työntekijöihin sovellettaan jatkossa sitä reilumpaa työehtosopimusta. Erityisesti silloin, kun alan reilumpi työehtosopimus on yleissitova.
Myös markkinakilpailu vääristyy, jos samalla toimialalla sovelletaan huomattavan eritasoisia työehtosopimuksia. Reilumman työehtosopimuksen piirissä olevien työpaikat vaarantuvat.
Nykyään Suomeen syntyy yhä tiuhempaan tahtiin uusia työaloja, jotka ovat monesti epätyypillisiä verrattuna ns. perinteisiin ammattialoihin. Näissä tapauksissa päällekkäisistä työehtosopimuksista ei välttämättä päästä eroon, mutta tavoitteen pitää olla ehdoiltaan samantasoiset sopimukset. Koordinaatio ammattiliittojen välillä ja keskusjärjestön sisällä on tässä avainasemassa. On myös uusia aloja, joilla ei ole lainkaan työehtosopimusta, mikä tuo lisää haasteita.
Olen kuullut sellaisen näkemyksen, ettei tes-shoppailun ongelmallisuutta sovi nostaa julkisesti esiin, koska se välittää työnantajille kuvan riitaisasta ja epäsolidaarisesta ay-liikkeestä. Tämä väite on voinut ehkä joskus aiemmin pitää kutinsa, mutta nykyään työnantajapuoli hieroo joka tapauksessa tyytyväisenä käsiään riippumatta siitä, puhummeko me tes-shoppailusta julkisesti vai ei.
Minä näen asian toisin. Jos kykenemme puimaan työehtoshoppailua myös julkisesti ja rohkeasti yhteisenä ongelmana sekä ryhtyisimme yhdessä korjaaviin toimenpiteisiin, niin työnantajalle välittyisi viesti yhdistyneestä ja voimistuneesta ay-liikkeestä. Minä edelleen uskon, että pystymme siihen.